Ympäristötekijät selittänevät lasten diabetespiikkiä koronasulkujen aikana
Helsingin yliopiston uuden tutkimuksen mukaan koronavirusinfektio ei selitä lasten tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä pandemian aikana. Sairastuvuushuippu ajoittui koronasulkujen aikaan, mutta luvut laskivat rajoitusten purkamisen jälkeen.
Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, johtuiko tyypin 1 diabeteksen yleistyminen pandemian aikana itse virustartunnoista. Tulosten mukaan koronavirustartunnat eivät näytä selittävän sulkuajan sairastumispiikkiä. Tutkijat havaitsivat, että lasten sairastuvuus palasi sulkutoimenpiteiden päättymisen jälkeen ennalleen.
Tutkimuksessa pohditaan, että piikki saattoi johtua pikemminkin muuttuneista ympäristötekijöistä kuin suorasta virusinfektiosta. Eristäytyminen ja tehostettu hygienia vähensivät lasten altistumista tavanomaisille viruksille ja bakteereille, mikä on aiemmissakin tutkimuksissa yhdistetty autoimmuunisairauksien riskiin.
Vastaavia havaintoja on tehty aiemmin muissakin maissa, mutta Suomen kattava terveysdata mahdollisti tarkan seurannan sairastuvuuden muutoksista. Havainto tukee niin kutsuttua hygieniahypoteesia, jonka mukaan liian steriili ympäristö voi häiritä lapsen immuunijärjestelmän normaalia kehitystä.
Yliopiston mukaan tulokset auttavat ymmärtämään paremmin tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsuusiän diabeteksen puhkeamiseen. Tutkimus korostaa ympäristön ja elintapojen merkitystä perinnöllisen alttiuden rinnalla. Tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempää kuin missään muualla maailmassa, ja sen syitä on tutkittu vuosikymmeniä.