Ulkomaat
WHO varoittaa tekoälyn riskeistä terveyspoliittisessa päätöksenteossa
Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut raportin, jossa se arvioi tekoälyn tuomia mahdollisuuksia ja riskejä terveyspolitiikassa. Järjestö korostaa tarvetta hallintomalleille, jotka varmistavat tekoälyn tukevan ihmisten tekemää päätöksentekoa.
/digital-health-and-innovation-(dhi)/strategy-governance-(stg)/2026-05-23_wha79-day-6_tardy_hd_11801.tmb-1200v.jpg?sfvrsn=3f97601_1)
Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut selvityksen tekoälyn roolista terveyspoliittisessa päätöksenteossa. Raportti tarkastelee, miten tekoäly muuttaa tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja mitä toimia tarvitaan, jotta teknologia vahvistaisi päätösten tietopohjaa sen heikentämisen sijaan.
WHO:n mukaan keskustelu tekoälystä on tähän asti keskittynyt pitkälti kliiniseen hoitotyöhön. Uusi keskusteluasiakirja siirtää painopisteen siihen, miten terveysongelmia määritellään, miten ratkaisuja suunnitellaan ja miten niiden vaikutuksia arvioidaan. Järjestön tavoitteena on luoda jäsenmaille yhteinen kehys tekoälyn hallinnointiin koko päätöksentekoprosessin ajan.
Tekoäly tarjoaa merkittäviä analyyttisia mahdollisuuksia, mutta tiedotteen mukaan siihen liittyy myös riskejä. Huolena on muun muassa aineistojen vinoumat, jotka voivat vääristää ongelmien määrittelyä, sekä kyberturvallisuuden haavoittuvuudet. Raportti nostaa esiin myös riskin siitä, että tekoälyjärjestelmät suosivat helposti mitattavaa dataa ja sivuuttavat samalla paikallisen osaamisen ja kokemustiedon.
WHO painottaa, että tekoälyn tulisi tukea ja laajentaa ihmisen tekemää analyysia, ei korvata sitä. Järjestö suosittelee tekoälytyökalujen arviointia ennen niiden käyttöönottoa sekä jatkuvaa ihmisen suorittamaa valvontaa. Vastuu kysymyksenasettelusta, tulosten tulkinnasta ja eettisestä harkinnasta säilyy asiantuntijoiden mukaan ihmisellä.
Yhtiön edustajien mukaan tekoäly etenee terveyspolitiikassa tällä hetkellä nopeammin kuin instituutioiden kyky hallinnoida sitä. Nyt julkaistu selvitys pyrkii tarjoamaan käytännön ohjeita tämän aukon täyttämiseksi hyödyntämällä jo olemassa olevia eettisiä ohjeistuksia ja hallintomalleja.