Ympäristö

Vantaan kirjaston pitkä palkaton harjoittelu herättää arvostelua

Vantaan kaupungin kirjastossa työskentelevä opiskelija arvostelee ammatilliseen koulutukseen kuuluvaa 1,5 vuoden mittaista palkatonta työssäoppimisjaksoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää jakson pituutta poikkeuksellisena, mutta oppilaitos ja työnantaja korostavat kyseessä olevan oppimistilanne.

Uutismaa··Pääkaupunkiseutu
Vantaan kirjaston pitkä palkaton harjoittelu herättää arvostelua
Kuvituskuva: tekoälyn luoma

Vantaan kaupungin kirjastossa harjoittelua suorittava opiskelija Ramona Nurminen on arvostellut nykyistä työssäoppimismallia Ylen haastattelussa. Nurminen suorittaa kirjastoalan perustutkintoa, johon kuuluu poikkeuksellisen pitkä, puolentoista vuoden mittainen palkaton harjoittelujakso. Nurmisen mukaan hän tekee kirjastossa itsenäistä työtä, mutta ei saa siitä palkkaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi 1,5 vuoden palkatonta työssäoppimisjaksoa pitkäksi. Ammatillisen koulutuksen säädökset mahdollistavat joustavat oppimispolut, mutta ministeriön mukaan painopisteen tulisi pysyä nimenomaan oppimisessa, ei työn tekemisessä ilman korvausta. Ministeriöstä painotetaan, että oppilaitosten vastuulla on varmistaa työssäoppimisen laatu ja kesto.

Keudan ammatillinen oppilaitos ja Vantaan kaupungin kirjasto kiistävät, että opiskelija korvaisi palkattua työvoimaa. Työnantajan ja oppilaitoksen näkemyksen mukaan kyseessä on koulutussopimukseen perustuva oppimisprosessi, jossa painottuu tutkinnon perusteiden mukainen osaamisen hankkiminen. Vantaan kirjastopalveluista todetaan, että harjoittelijat tarvitsevat jatkuvaa ohjausta, mikä vie vakituisen henkilökunnan resursseja.

Keskustelu työssäoppimisen ehdoista on noussut esiin ammatillisen koulutuksen reformin myötä, joka lisäsi työpaikoilla tapahtuvan oppimisen määrää. Kriitikoiden mukaan pitkät palkattomat jaksot voivat asettaa opiskelijat taloudellisesti eriarvoiseen asemaan ja hämärtää rajaa opiskelun ja varsinaisen palkkatyön välillä. Nurmisen tapaus on herättänyt vaatimuksia selkeämmistä rajoista sille, kuinka suuri osa tutkinnosta voidaan suorittaa vastikkeetta työpaikoilla.