Politiikka

Väitöstutkimus: Tutkimustieto ei ohjaa julkista päätöksentekoa suoraviivaisesti

Tuore väitöstutkimus osoittaa, ettei julkisen hallinnon päätöksenteko perustu pelkästään tutkimustietoon, vaan siihen vaikuttavat merkittävästi organisaatiokulttuurit ja vallankäyttö. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava tutkimus haastaa käsityksen tietopohjaisen päätöksenteon suoraviivaisuudesta.

Uutismaa·
Väitöstutkimus: Tutkimustieto ei ohjaa julkista päätöksentekoa suoraviivaisesti
Kuva: STT Info – Uusimmat tiedotteet · Alkuperäinen lähde

Yhteiskuntatieteiden maisteri Maria Nyrhisen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöskirja osoittaa, että julkisen hallinnon päätöksenteko on monimutkainen prosessi, jossa tutkimustieto on vain yksi vaikuttava tekijä. Nyrhisen mukaan oletus suoraviivaisesta siirtymästä tiedosta päätökseen ei vastaa todellisuutta, vaan prosessia sävyttävät monet epäsuorat vaikuttimet.

Tutkimuksessa havaittiin, että organisaatioiden vakiintuneet toimintakulttuurit ja yksittäisten toimijoiden tavat käsitellä informaatiota muokkaavat sitä, miten tietoa hyödynnetään. Tiedotteen mukaan tiedon käyttöön liittyvät olennaisesti myös hallinnolliset vallankäytön rakenteet, jotka voivat joko edistää tai rajoittaa tiettyjen tutkimustulosten huomioimista.

Nyrhinen tarkasteli väitöskirjassaan tietopohjaisen päätöksenteon käytäntöjä valtionhallinnossa. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja asiakirjoista, joiden avulla selvitettiin tiedon merkitystä valmisteluprosesseissa. Tulokset viittaavat siihen, että tiedon rooli on pikemminkin neuvotteleva kuin määräävä.

Tutkimus nostaa esiin tarpeen ymmärtää julkisen hallinnon päätöksentekoa laajemmin kuin vain teknisenä tiedon soveltamisena. Väitöskirjan mukaan tiedon merkitys rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja päätöksentekijöiden on kyettävä sovittamaan yhteen erilaisia, toisinaan ristiriitaisiakin tietolähteitä.

Väitöstutkimus tarjoaa uutta näkökulmaa siihen, miten tiedolla johtamista voitaisiin kehittää julkisella sektorilla. Nyrhinen toteaa tiedotteessa, että päätöksenteon läpinäkyvyyden parantaminen edellyttää ymmärrystä niistä epävirallisista prosesseista, jotka vaikuttavat tiedon valikoitumiseen ja käyttöön.