Terveys

Väitöstutkimus: Talous ja näkemyserot vaikeuttavat hyvinvointialueiden johtamista

Hyvinvointialueiden strateginen johtaminen kamppailee taloudellisten rajoitteiden ja organisaation sisäisten näkemyserojen kanssa, selviää Ville Pursiaisen väitöstutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan erityisesti keskijohto ja esihenkilöt kokevat tavoitteet epäselviksi ja resurssit riittämättömiksi.

Uutismaa·
Väitöstutkimus: Talous ja näkemyserot vaikeuttavat hyvinvointialueiden johtamista
Kuva: ePressi – Kaikki tiedotteet · Alkuperäinen lähde

Lääketieteen tohtori ja neurologian erikoislääkäri Ville Pursiainen tarkastelee Aalto-yliopistossa tarkastettavassa DBA-väitöskirjassaan hyvinvointialueiden johtamista sote-uudistuksen jälkeen. Tutkimusta varten haastateltiin 15 hyvinvointialuejohtajaa, ja kyselyihin vastasi yli 1 200 aluevaltuutettua, johtajaa sekä esihenkilöä vuosina 2024 ja 2025.

Tutkimusaineiston mukaan taloudelliset rajoitteet ovat suurin este strategioiden toteuttamiselle. Vastaajat pitivät budjetteja usein epärealistisina, minkä lisäksi henkilöstöpula ja tietojärjestelmien haasteet vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Pursiaisen mukaan operatiivisella tasolla tavoitteita pidetään usein liian kunnianhimoisina käytettävissä oleviin resursseihin nähden.

Tulokset osoittavat merkittäviä näkemyseroja organisaation eri tasojen välillä. Kun ylin johto arvioi strategiat selkeiksi, keskijohto ja esihenkilöt kokivat ne vaikeammin toteutettaviksi. Keskijohto raportoi myös osallistuvansa strategian valmisteluun vähemmän kuin heidän roolinsa edellyttäisi, mikä synnyttää hallinnollista kitkaa ja epävarmuutta.

Tutkimuksessa havaittiin jännitteitä myös poliittisten päättäjien ja virkajohdon välisissä rooleissa. Vaikka yhteistyö arvioitiin pääosin toimivaksi, näkemykset valvonnasta ja ohjauksesta poikkesivat toisistaan. Pursiaisen mukaan valtion tiukka ohjaus ja kansallinen sääntely lisäävät strategisen johtamisen monimutkaisuutta, sillä eri toimijaryhmät tulkitsevat niitä eri tavoilla.

Pursiainen toteaa, että strategian toimeenpanon haasteet eivät selity ainoastaan rakenteilla tai rahalla. Keskeistä on se, miten eri toimijaryhmät kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa ja vastuunsa. Tutkimus korostaa vuorovaikutteisen johtamisen merkitystä yhteisen ymmärryksen rakentamisessa monimutkaisessa julkisorganisaatiossa.