Turun yliopistossa tarkastettava väitös osoittaa, että asumisen kohtuuhintaisuuden mittaamiseen ja tulkitsemiseen liittyy merkittäviä puutteita. Tutkimuksen mukaan käsitettä käytetään eri yhteyksissä eri tavoin, mikä vaikeuttaa politiikkatoimien suunnittelua ja ilmiön ymmärtämistä.

Tutkija Jarkko Rasinkankaan mukaan nykyiset mittarit sivuuttavat usein paikalliset erot ja elämäntilanteiden vaikutuksen asumiskustannusten kantokykyyn. Tutkimuksessa havaittiin, ettei vakiintunutta ja yksimielistä määritelmää kohtuuhintaisuudelle ole olemassa, vaikka aihe on keskeinen osa asuntopoliittista keskustelua.

Väitöstutkimus tarkastelee aihetta useasta näkökulmasta, kuten asuntomarkkinoiden kehityksen, sääntelyn ja sosiaalipolitiikan kautta. Tulokset osoittavat, että pelkkä hinnan ja tulojen suhteen tarkastelu antaa kapean kuvan siitä, kuka todellisuudessa kärsii kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta.

Ratkaisuksi epäselvyyksiin tutkimus esittää monipuolisempaa mittaristoa, joka ottaisi huomioon asuinalueiden väliset erot ja kotitalouksien väliset erot nykyistä tarkemmin. Rasinkangas painottaa tiedotteessa, että selkeämpi käsitteistö on edellytys sille, että asuntopolitiikalla voidaan saavuttaa asetettuja tavoitteita.