FM Juulia Mannisen väitöstutkimuksessa tarkasteltiin, miten kaupungistuminen ja ihmisen toiminta muokkaavat ympäristön bakteeriyhteisöjä. Tutkimus tukee niin sanottua biodiversiteettihypoteesia, jonka mukaan vähentynyt altistuminen luonnon monimuotoiselle mikrobistolle voi lisätä immuunivälitteisten sairauksien riskiä.

Tutkimuksessa havaittiin, että leikkipuistojen ja päiväkotien yleiset kumimatot ylläpitävät köyhempää bakteeriyhteisöä kuin luonnolliset kivi- ja kalliopinnat. Mannisen mukaan lasten arkiympäristöjen materiaalivalinnoilla voi olla huomattava vaikutus mikrobialtistukseen. Karut ja kuivat luonnonpinnat osoittautuivat bakteeristoltaan monimuotoisemmiksi kuin niitä jäljitellyt keinotekoiset materiaalit.

Myös viheralueiden hoitotavat vaikuttavat bakteeristoon. Tutkimuksen mukaan vähemmän aktiivisesti hoidetut alueet, kuten harvemmin leikatut nurmikot, ylläpitävät rikkaampaa mikrobistoa. Niin sanottu hallittu hoitamattomuus voisi tarjota kustannustehokkaan keinon tukea terveyden kannalta hyödyllistä bakteerimonimuotoisuutta kaupungeissa.

Saasteiden osalta tutkimuksessa tarkasteltiin polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Tulokset osoittivat, että koteihin kertyneet saasteet olivat yhteydessä lasten ihon ja suoliston bakteeristoon. Vaikka otanta oli pieni, tulokset viittaavat siihen, että jo vähäiset saastepitoisuudet voivat muokata lasten kehon mikrobistoa.

Mannisen mukaan tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelussa. Luonnonmukaisten materiaalien käyttö, viheralueiden kevyempi hoito ja saasteiden vähentäminen ovat keinoja, joilla voidaan tukea ihmisen immuunijärjestelmän kehitystä kaupunkiympäristössä. Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 5. kesäkuuta.