Suomi elää murroksen aikaa, jossa rohkeat valinnat ratkaisevat kansakunnan tulevaisuuden. Kun silmäilee viime päivien uutisvirtaa, havaitsee huolestuttavan trendin: valtion ja sääntelyn ote lipsuu liiallisesti kansalaisten ja yritysten arkeen, samalla kun keskeiset kysymykset – kuten talouskasvu, työllisyys ja yksilönvapaus – jäävät byrokratian ja pikkutarkan holhouksen varjoon.

Kuntapalveluiden keskittämisehdotukset ja Oikeuspalveluviraston supistettavat toimipaikat osoittavat palvelurakenteen muutosta, joka sinänsä voi olla tehokasta, mutta samalla etäännyttää päätöksenteon ja palvelut asukkaista, erityisesti pitkien välimatkojen kunnissa. Tämä kehitys ei saa johtaa siihen, että byrokratia korvaa ihmisläheisen palvelun, vaan tekoälyn hyödyntämisen julkisessa hallinnossa tulisi vapauttaa resursseja yksilöllisempään kansalaisten palvelemiseen. On toki kannatettavaa, että valtion ja julkisen hallinnon tuottavuutta pyritään parantamaan tekoälyn avulla, mutta tämä ei saa tarkoittaa valvonnan ja sääntelyn lisääntymistä yksilön kustannuksella.

Samaan aikaan näemme kuinka puolueet kilpailevat toistensa syyttelyssä talouslinjauksista ja työttömyyden kasvusta. Kansanedustaja Räsänen kritisoi hallitusta työttömyyden kasvusta ja Kopra SDP:tä epäselvistä talouslinjauksista, mutta konkretia ja todelliset ratkaisut jäävät piiloon. Sen sijaan, että keskitytään turhaan poliittiseen nahisteluun, tulisi etsiä ratkaisuja, jotka purkavat tehokkaasti työllistymisen esteitä ja keventävät verotusta, jotta yrityksillä on edellytykset kasvaa ja työllistää. Hallituksen panostukset nuorten työllistymisseteleihin ja eläkkeitä saavien yleistuen tarveharkinnan keventäminen ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät riitä kattavaa kuvaa parantamaan.

Entäpä yksilön vapaus? Ampuma-aselain kevennykset ja jopa alkoholilain uudistus, joka sallii väkevien verkkomainonnan ja kotiinkuljetukset, ovat osoituksia liikkeestä kohti suurempaa vapautta. Silti samaan aikaan hallitus kiristää taksilakia pakollisilla kursseilla ja rajoituksilla ja esittää tiukennuksia vankeuslakiin ja vankien poistumislupiin. Myös huumausaineiksi luokiteltavien aineiden listan pidentäminen ja hidas eteneminen eheytyshoitojen kieltämisessä herättävät kysymyksiä arvoistamme ja siitä, suojelemmeko riittävästi yksilön itsemääräämisoikeutta ja mielipiteenvapautta.

Suomen tulee keskittyä luomaan toimiva julkinen palveluympäristö, joka tukee yritysten kasvua ja työllistämistä keventämällä verotusta ja purkamalla turhaa byrokratiaa. Yksilön vapautta tulee kunnioittaa ja laajentaa, kunhan se ei loukkaa toisen vapautta. Valvonta ja holhous eivät ole tie hyvinvointiin, vaan luottamukseen, yrittäjyyteen ja vastuuseen perustuva vapaa yhteiskunta.

Lainsäädännön on oltava selkeää ja ennakoitavaa. Esimerkiksi patenttilainsäädännön uudistaminen ja kansainväliseen malliin perustuva välitysmenettely ovat oikeita askeleita kohti modernia ja kilpailukykyistä Suomea. Sen sijaan, että valtio keskittyy ylläpitämään monimutkaista ja kankeaa järjestelmää, sen tulisi luoda vapaampi ja joustavampi kehys, jossa kansa voi itse rakentaa parempaa tulevaisuutta. Vihreiden esitys äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen on hyvä esimerkki rohkeudesta, jota tarvitsemme – meidän on uskallettava luottaa nuoriin ja antaa heille suurempi ääni yhteiskunnassa. Samoin tekoälyn pelisäännöt vaaleissa ovat askel oikeaan suuntaan, kunhan ne eivät rajoita sananvapautta tai estä uusien teknologioiden hyödyntämistä avoimessa demokratiassa.

Suomen menestys ei synny sääntelystä tai puolueiden sisäisestä vääntämisestä, vaan avoimesta markkinataloudesta, yksilön vapaudesta ja vastuusta sekä korruption armottomasta kitkemisestä. Vain näin voimme taata kestävän hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn tulevaisuudessa.