Uutismaan analyysi maailmanlaajuisesta demokratian kriisistä antaa karun kuvan ajastamme. Autoritaariset trendit ja informaatiosota murentavat luottamusta ja vaarantavat perusoikeudet, eikä Suomi ole immuuni tälle kehitykselle. Kun samanaikaisesti seuraamme poliittisten nuoriso- ja puoluejärjestöjen kokousuutisointia – Demarinuorten vaatiessa varallisuusveroa ja Keskustan tasapainotellessa perheiden huomioimisen ja omavaraisuuden välillä – herää kysymys: keskitymmekö oikeisiin asioihin?

Keskustan peräänkuuluttama automaattinen perusturva, tarkoituksenaan purkaa kannustinloukkuja, kuulostaa teoriassa hyvältä, jos se aidosti kannustaa työhön ja yrittäjyyteen eikä lisää julkisen sektorin holhousta. Tasa-arvon ja hyvinvointivaltion puolustamisen tulee tarkoittaa nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputulosten tasapäistämistä. Helena Marttilan kritiikki Kokoomusta kohtaan feministisen politiikan edistämisvelvoitteen hylkäämisestä on ymmärrettävää, mutta tasa-arvo on syytä nähdä laajemmin: kaikki ihmiset ovat yksilöinä yhdenvertaisia, ja parhaimpia keinoja edistää yksilön vapautta ja mahdollisuuksia ovat vapaa yrittäjyys ja valtion hallinnollisen taakan keventäminen, ei sukupuolikiintiöt tai lisäbyrokratia.

Samaan aikaan kun poliittinen keskustelu paikoin velloo näennäisongelmissa, kansalaisyhteiskunta ja yksittäiset toimijat näyttävät suuntaa. Pelastusarmeija tukee vähävaraisia lapsiperheitä kesän ajaksi, osoittaen yksityisen ja järjestöpohjaisen avun merkityksen. Tämä on esimerkillistä toimintaa, joka keventää valtion taakkaa ja luo aitoa yhteisöllisyyttä, ilman ammattiyhdistysliikkeen jähmeää ylivaltaa. Sen sijaan, että odotamme kaiken ratkeavan valtion kautta, tulisi vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin roolia.

Miksi poliittiset puolueet Kokoomus ja Keskusta vaalivat puoluekokouksissaan uutta johtoa ja tavoiteohjelmia, kun Suomen talous tarvitsee kipeästi investointeja, kuten ministeri Joakim Strand RKP:n puoluekokouksessa korosti? Demarinuorten vaatimus varallisuusveron palauttamisesta ja kireämmästä perintöverosta on kestämätön vastaus talouden haasteisiin. Kapitalismi ja yritystoiminta ovat vaurastumisen perusta, ja verotuksen keventäminen sekä byrokratian purkaminen ovat avainasemassa elinvoimaisen talouden luomisessa. Juuri tämä edistää yksilön vapautta ja valinnanmahdollisuuksia, mahdollistaa uusien ideoiden kukoistamisen ja luo työpaikkoja, joita Suomi kipeästi tarvitsee.

Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen vaatii luottamusta kansalaisiin ja heidän omaan kykyynsä toimia vastuullisesti. Sen sijaan, että hallitus ja julkinen sektori pyrkisivät kontrolloimaan kaikkea, on aika luoda tilaa yksityiselle aloitteellisuudelle ja yrittäjyydelle. Tätä varten viranomaisten korruptio on kitkettävä, ja byrokratian kahleista on vapauduttava. On hämmentävää, että samanaikaisesti, kun puhumme globaaleista haasteista, kotimaan keskustelussa kierretään perinteisiä puoluepoliittisia kuiluja ja syytetään hallitusta hyvinvointivaltion heikentämisestä, kuten Tytti Tuppurainen tekee. Sen sijaan pitäisi keskittyä ratkaisuihin: miten voimme edistää ihmiskeskeisyyttä ja yrittäjyyttä maailmassa, jossa valtion rooli ei enää voi olla kaikki-neuva?

Kulttuurin ja viihteen saralla onneksi positiivisia uutisia riittää: Helene Schjerfbeckin Tammisaaren-vuodet esille uusissa näyttelyissä ja Sibelius-museon juhlavuoden musiikkiaiheinen taide Turun Kirkkopuistossa osoittavat, että ihmiset kaipaavat sielulleen ravintoa ja monipuolisia kokemuksia. Nämä esimerkit kertovat siitä, että yksilöt ja yhteisöt ovat elinvoimaisia, vaikka poliittinen järjestelmä horjuisikin. Kuurojen Liiton huoli viittomakielisen kulttuurin tilasta on oikeutettu, ja osoittaa, että tukea tarvitaan siellä, missä markkinat eivät yksin toimi. Mutta tämäkin tuki on tehokkainta ja vaikuttavinta toteuttaa joustavasti ja byrokratiaa minimoivasti, ensisijaisesti yksityisten ja kansalaisjärjestöjen kautta. Kulttuuri on kansakunnan elinehto, ja sen kehitystä tulee tukea monimuotoisesti, vapauden ja yksilöiden taiteellisen ilmaisun kunnioittaen.

Rauhan edistäminen ja korruption kitkeminen ovat perusarvoja, jotka luovat vakaan pohjan kaikelle kehitykselle. Niiden rinnalla yksilönvapaus ja taloudellinen toimeliaisuus ovat ne voimat, jotka vievät Suomea eteenpäin. Meidän on tuettava aloitteellisuutta ja luotava mahdollisimman vähän säädelty ympäristö, jossa ihmiset voivat kukoistaa. Liikunnan ja terveyden edistäminen on myös oleellista, ja tässäkin yksityiset toimijat ja kansalaisliikkeet tekevät tärkeää työtä urheiluseuroineen ja tapahtumineen. Riihimäen Erämessujen suuri kävijämäärä ja urheilutapahtumat, kuten kiihdytysajon SM-sarja ja frisbeegolfin Pro Tour, osoittavat kansalaisten aktiivisuuden ja kiinnostuksen monipuoliseen toimintaan.

Ratkaisuja hakiessa on syytä kääntää katse kohti yksilöä ja vapaata markkinataloutta. Valistuneet, itsenäiset kansalaiset ovat demokratian peruspilari, eivätkä jatkuvaa holhousta kaipaavat alamaiset. Keventämällä verotusta, purkamalla sääntelyä ja vähentämällä julkisen sektorin byrokratiaa, luomme ympäristön, jossa innovaatiot, yrittäjyys ja hyvinvointi voivat kukoistaa. Tämä on ainoa tie kestävään kehitykseen, joka turvaa Suomen paikan menestyvien kansakuntien joukossa globaalistuvassa maailmassa. Puolueiden tulisi keskittyä näihin suuriin linjoihin sen sijaan, että ne kähmisivät valtaa tai pyrkisivät säätelemään kansalaisten elämää pienimmätkin yksityiskohdat myöten. Demokratian kriisi vaatii kypsiä, vastuullisia ja tulevaisuuteen katsovia päätöksiä, ei vanhakantaisia ideologioita tai populistisia ratkaisuja.