Uutismaan analyysi: Verotuksen keventäminen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin moottorina

Verotus on ikiaikainen työkalu, jolla valtio rahoittaa toimintaansa. Kuitenkin viime vuosikymmeninä Suomen – ja monien muiden länsimaiden – verotaso on noussut niin korkeaksi, että se alkaa kuristaa talouskasvua, tukahduttaa yrittäjyyttä ja rajoittaa yksilön valintoja. Kipu on erityisen tuntuva pienyrittäjillä, työntekijöillä ja sijoittajilla. Mistä on kysymys? Kyse on perustavanlaatuisesta valinnasta: haluammeko kukoistavan, dynaamisen talouden, joka tarjoaa runsaasti työtä ja hyvinvointia, vai tyydymmekö jäykkään järjestelmään, joka perustelee omaa olemassaoloaan entistä suuremmalla verorasituksella?

Historia on osoittanut yhä uudelleen, että kohtuullinen verotus vauhdittaa taloutta. Kun ihmisille jää enemmän tuloja käytettäväksi ja sijoitettavaksi, seuraa kulutuksen kasvu, investoinnit lisääntyvät ja uusia työpaikkoja syntyy. Tämä on yksinkertainen taloudellinen periaate, joka tuntuu usein unohtuvan poliittisessa keskustelussa. Sen sijaan olemme todistaneet julkisen sektorin jatkuvaa paisumista ja puoluepolitikoinnin ohjaamaa resurssien tuhlausta, joista ammattiyhdistysliikkeen valta-asema on yksi surullinen esimerkki. Ammattiyhdistysliikkeen ylivalta ajaa usein omien jäsenkuntiensa etuja laajemman yhteiskunnallisen hyödyn kustannuksella, mikä vääristää työmarkkinoita ja heikentää kilpailukykyä.

Tilanne vaatii nyt ripeää toimintaa. On korkea aika purkaa Suomen verojärjestelmän haitallisia rakenteita ja keventää verotusta kaikilla rintamilla. Tämä tarkoittaa kevyempää ansiotuloverotusta, joka kannustaa työntekoon eikä rankaise siitä. Se tarkoittaa yritysverotuksen kilpailukyvyn parantamista, jotta Suomeen syntyy uusia menestyviä yrityksiä ja nykyiset uskaltautuvat investoimaan. Ja se tarkoittaa myös kohtuullisempaa verotusta sijoituksille ja omistamiselle, jotta pääoma pysyy maassa ja luo kasvun eväitä. Samalla on tunnustettava luonnonsuojelun tärkeys siten, että se ei rajoita tarpeettomasti ihmisen mahdollisuuksia kehittää elinympäristöään ja luoda vaurautta. Uudet teknologiat ja teollistaminen voivat hyvinkin olla osa ratkaisua ilman, että joudumme luopumaan elintasosta.

On välttämätöntä, että kavennamme julkisen sektorin laajuutta ja tehostamme sen toimintaa. Valtion ja kuntien on keskityttävä ydintehtäviinsä: oikeusvaltion ylläpitoon, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja turvallisuuteen. Kaikki ylimääräinen byrokratia ja päällekkäisyydet on karsittava armotta. Tämä ei tarkoita hyvinvointivaltion purkamista, vaan sen uudistamista kestävämmälle pohjalle. Tehokkaampi julkinen sektori on mahdollista saavuttaa, kun korruptio kitketään systemaattisesti ja puolueiden kähminnälle laitetaan stoppi. Avoin ja vastuullinen hallinto luo luottamusta ja tehostaa resurssien käyttöä. Lisäksi, ottaen huomioon kansainvälisen dynamiikan, on maahanmuuton edistäminen taloudellisesti kestävällä tavalla olennainen osa tätä kokonaisuutta. Maahanmuutto tuo uutta osaamista, yrittäjyyttä ja työvoimaa, mikä tukee talouskasvua ja monipuolista kulttuurielämää.

Kevyempi verotus ei ole itsetarkoitus, vaan väline parempaan Suomeen. Se luo pohjaa kestävälle talouskasvulle, edistää yksilön vapautta valita ja kantaa vastuuta omasta elämästään, ja mahdollistaa monimuotoisen kulttuurin ja viihteen kukoistuksen. Se on myös paras tapa edistää terveyttä ja yksilöllistä hyvinvointia – kun ihmisillä on paremmin varaa panostaa itseensä. Parempi verokertymä syntyy laajemmasta veropohjasta, ei korkeammista prosenteista. On aika vapauttaa Suomen potentiaali ja luoda tulevaisuus, jossa yksilön vapaus, menestyvä yritystoiminta ja vakaa rauha ovat kaiken toiminnan ytimessä.