Uusi teos perkaa Suomen pelihistoriaa bingosta tv-tennikseen
Uusi tutkimus tarkastelee suomalaisen pelikulttuurin kehitystä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Professori Jaakko Suomisen teos analysoi peli-ilmiöiden yhteyttä yhteiskunnan modernisoitumiseen ja teknologiseen murrokseen.
Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suomisen uusi teos *Bingohuumaa ja flipperin lumoa* (Gaudeamus) kartoittaa suomalaisen pelaamisen historiaa toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta 1980-luvulle saakka. Tutkimus tarkastelee, miten erilaiset peli-ilmiöt, kuten pajatso, bingo, Lotto ja ensimmäiset videopelit, kytkeytyivät Suomen modernisoitumiseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen.
Suomisen mukaan pelit eivät olleet vain viihdettä, vaan ne olivat sidoksissa muun muassa kulutuskulttuurin kasvuun, kaupungistumiseen ja teknologiseen kehitykseen. Esimerkiksi uudet materiaalit, kuten muovi, mahdollistivat lautapelien massatuotannon, kun taas viihdepeliautomaatit totuttivat kansalaisia toimimaan automaattien kanssa jo ennen tietotekniikan yleistymistä.
Teos nostaa esiin myös pelikulttuurin sukupuolittuneisuuden. Suominen toteaa tiedotteessa, että ravintolatilat ja pelit toimivat pitkään miesten ehdoilla. Naisille suunnattiin usein pienten panosten onnenpelejä, kun taas taitopelit ja urheiluaiheiset pelit markkinoitiin ensisijaisesti miehille ja pojille.
Pelaaminen vaikutti myös suomalaisten ajankäyttöön. Tiedotteen mukaan esimerkiksi televisioidut tietokilpailut ja lottoarvonnat opettivat ihmisiä rytmittämään viikko-ohjelmaansa lähetysaikojen mukaan. Samalla pelien tuotoilla rahoitettiin monia yhteiskunnan toimintoja, mikä kytki pelaamisen osaksi valtakunnanpolitiikkaa.
Kirjassa käsitellään laajasti eri pelimuotoja suosituista lautapeleistä, kuten Kimblestä ja Afrikan tähdestä, aina Linnanmäen vedenneitohallin kaltaisiin kadonneisiin viihdemuotoihin. Teos on jatkoa Suomisen aiemmalle tutkimukselle, joka käsitteli sotienvälistä pelikulttuuria.