Turun yliopiston ja Max Planck -instituutin toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin Kuusamon Kitkajärveltä 1970-luvulla löytyneen vainajan taustoja. Tutkijat hyödynsivät analyysissa muinais-DNA:ta ja isotooppitutkimusta. Aikaisemmin "Kitkan noidaksi" kutsutun vainajan elämänvaiheista on ollut vähän vahvistettua tietoa.

Tulokset osoittavat, että 1500–1600-lukujen taitteessa eläneellä naisella oli selkeä geneettinen yhteys nykyisiin saamelaisväestöihin. Tiedotteen mukaan tutkimus vahvistaa vainajan kuuluneen saamelaiskulttuuriin, mikä tukee alueen arkeologisia löydöksiä ja historiallista kontekstia saamelaisalueena.

Hampaista tehdyt isotooppianalyysit paljastivat, ettei nainen kasvanut Kuusamon alueella. Tulosten perusteella hän vietti lapsuutensa todennäköisesti pohjoisempana, kenties Kuolan niemimaalla tai muilla saamelaisalueilla nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella. Myöhemmällä iällä hän siirtyi asumaan Kitkajärven ympäristöön.

Tutkimus antaa uutta tietoa 1600-luvun alun väestöliikkeistä ja elämäntavoista Lapin ja Kuusamon välisellä alueella. Vainaja on aikanaan haudattu ortodoksisten menojen mukaisesti, mutta hautaustapaan liittyi myös merkkejä aikakauden saamelaisista perinteistä. Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa selvitetään historiallisen ajan väestöhistoriaa Pohjois-Euroopassa.