Forest Ecology and Management -lehdessä julkaistu uusi tutkimus osoittaa, että boreaalisten luonnonmetsien pinta-ala Suomessa ja Ruotsissa on kaukana tavoitetasosta. Tutkimuksen mukaan nykyinen luonnonmetsien määrä vastaa vain noin 40 prosenttia siitä pinta-alasta, jota pidetään välttämättömänä luonnon monimuotoisuuden ja lajiston säilymisen kannalta.

Tutkimuksessa määriteltiin suotuisa viiteala, joka tarkoittaa lajiston elinvoimaisuuden kannalta tarvittavaa vähimmäispinta-alaa. Tulokset perustuvat analyyseihin, joita on tehty luontodirektiivin raportointia varten. Metsähallituksen Luontopalvelut on ollut mukana artikkelin laatimisessa.

Asiantuntijat korostavat artikkelissa tarvetta erottaa toisistaan nykyiset metsäpinta-alat, ekologisesti kestävät viitealat ja poliittisesti asetetut tavoitteet. Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junnisen mukaan tämä erottelu on edellytys sille, että luonnonsuojelutoimenpiteet ovat ekologisesti vaikuttavia ja edistävät suotuisan suojelutason saavuttamista.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta arviointitapaa minimipinta-alojen määrittämiseksi. Ensimmäinen malli perustuu kansainväliseen ohjeistukseen, jonka mukaan luontotyyppi on uhanalainen, jos sen pinta-ala on alle puolet vuoden 1750 tasosta. Toinen malli huomioi metsien luontaisen dynamiikan, kuten metsäpalojen esiintymistodennäköisyyden eri kasvupaikoilla.

Molemmat lähestymistavat antoivat samansuuntaisia tuloksia, jotka tukevat yleistä ekologista kynnysarvoteoriaa. Teorian mukaan lajiston uhanalaistuminen kiihtyy merkittävästi, jos elinympäristön pinta-ala laskee alle 20 prosenttiin sen alkuperäisestä laajuudesta. Tutkimuksen kirjoittajat toteavatkin, että luonnonmetsien määrää tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä.