Tutkimus: Ruokavalio ja elinympäristö vaikuttavat lohikalojen loismääriin Inarijärvellä
Inarijärvellä tehty pitkäaikaistutkimus paljastaa, että lohikalojen lapamatotartunnat riippuvat merkittävästi kalojen ruokavaliosta ja elinympäristöstä. Luonnonvarakeskuksen mukaan tartunnat ovat yleisimpiä kaloilla, jotka syövät väli-isäntinä toimivia piikkikaloja.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttama 13-vuotinen seurantatutkimus osoittaa, että lohikalojen lapamatotartunnat ovat suorassa yhteydessä kalojen ravintoon, kasvuun ja elinympäristöön. Tutkimuksessa selvitettiin yli 8 000 taimenen ja nieriän saalisnäytettä Inarijärveltä. Tulokset julkaistiin Ecology of freshwater fish -tiedesarjassa.
Tutkijoiden mukaan lapamatoinfektiot kytkeytyvät erityisesti kalojen ruokavalioon. Petokalat, jotka syövät kolmi- ja kymmenpiikkejä, saavat tartunnan herkimmin, sillä kyseiset lajit toimivat loisten väli-isäntinä. Sen sijaan muikkua ja siikaa syövillä sekä nopeasti kasvavilla kaloilla havaittiin vähemmän loisia. Alhaisimmat loismäärät todettiin jokiympäristössä elävillä taimenilla ja talvella pyydetyillä kaloilla.
Vaikka lapamatotartunnat ovat nieriöillä ja taimenilla yleisiä, loismäärät ovat Luken mukaan kääntyneet viime vuosina laskuun. Tutkimus kuitenkin osoitti, että suurikokoisilla yksilöillä on keskimäärin enemmän loisia kuin pienillä kaloilla. Loisten esiintyminen oli runsaimmillaan avovesikaudella.
Tutkija Nico Alioravainen kertoo tiedotteessa, että tulokset korostavat ravintoverkkojen merkitystä loisten leviämisessä. Hänen mukaansa esimerkiksi petokalaistutukset voivat tietyissä tilanteissa lisätä loismääriä, jos ravintokilpailu kiristyy ja kalat siirtyvät syömään piikkikaloja. Tasapaino kalakantojen, istutusten ja kalastuksen välillä on keskeistä loishuippujen välttämiseksi.
Tutkimus tarjoaa uusia suosituksia myös kalastajille. Tulosten perusteella petokalaa kannattaa pyytää erityisesti talvella, jolloin kalojen loistaakka on pienimmillään. Luke suosittelee kalatalouden toimijoille muikku- ja siikakantojen elinvoimaisuuden turvaamista, jotta petokaloilla on tarjolla muutakin ravintoa kuin tartuntoja levittäviä piikkikaloja.