Tutkimus määritti ekologisen rajan metsien avohakkuille

Jyväskylän yliopiston johtamassa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuri osa metsäpinta-alasta voidaan käsitellä avohakkuin ilman, että vanhoissa metsissä elävät lintulajit vaarantuvat. Tutkimus keskittyi boreaalisiin metsäympäristöihin ja lintupopulaatioiden kehitykseen eri hakkuumäärien alaisuudessa.

Tutkijoiden mukaan ekologisesti kestävä taso edellyttää joko metsätalouden kiertoajan pidentämistä tai suojelualueiden kasvattamista. Tulokset osoittavat, että lintulajiston säilyminen vaatii noin 90 vuoden kiertoaikaa nykyisen, usein lyhyemmän kierron sijaan. Vaihtoehtoisesti noin 20 prosenttia metsäalasta tulisi jättää kokonaan avohakkuiden ulkopuolelle.

Tutkimuksessa korostetaan, että nykyiset metsänkäsittelymenetelmät ja hakkuuvälit eivät välttämättä riitä turvaamaan vaateliaiden lintulajien elinympäristöjä pitkällä aikavälillä. Vanhojen metsien lintulajit ovat erityisen riippuvaisia metsien rakenteellisesta monimuotoisuudesta, joka häviää tyypillisissä avohakkuissa vuosikymmeniksi.

Työn tavoitteena oli tuottaa konkreettisia numeerisia arvoja maankäytön suunnittelun ja metsätalouden päätöksenteon tueksi. Jyväskylän yliopiston mukaan tutkimus tarjoaa ensimmäistä kertaa selkeät rajat sille, kuinka paljon metsää voidaan käsitellä ilman, että ekosysteemin toiminta heikkenee merkittävästi.

Boreaaliset metsät ovat keskeisiä hiilivarastoja ja monimuotoisuuden keskittymiä, mutta niihin kohdistuu suuria taloudellisia hyödyntämispaineita. Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa siitä, miten taloudelliset tavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden suojelu voitaisiin sovittaa yhteen aiempaa täsmällisemmin.