Terveys

Tutkimus: Lihavuuslääkkeet saavat mediassa huomattavan valtavirran

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan suomalainen media uutisoi lihavuuslääkkeistä huomattavasti laajemmin kuin monista muista merkittävistä lääkeryhmistä. Verenohennuslääkkeiden kaltaiset yleiset hoidot jäävät uutisoinnissa usein lihavuuslääkkeiden varjoon.

Uutismaa·
Tutkimus: Lihavuuslääkkeet saavat mediassa huomattavan valtavirran
Kuva: STT Info – Uusimmat tiedotteet

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin lääkeaiheisten uutisten näkyvyyttä suomalaisessa mediassa vuosina 2021–2023. Tulosten mukaan eniten huomiota saivat lihavuuslääkkeet, joita käsiteltiin uutisoinnissa poikkeuksellisen laajasti. Samaan aikaan monet muut lääkeryhmät, kuten verenohennuslääkkeet, jäivät lähes kokonaan vaille mediahuomiota.

Tutkijat tarkastelivat analyysissaan Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen uutisvirtaa. Lihavuuslääkkeistä kirjoitettiin analysoidulla ajanjaksolla satoja kertoja, kun taas esimerkiksi suun kautta otettavia verenohennuslääkkeitä käsiteltiin vain muutamassa kymmenessä jutussa. Ero on merkittävä, sillä kumpikin lääkeryhmä koskettaa suurta määrää suomalaisia potilaita.

Professori Katri Hämeen-Anttilan mukaan medialla on keskeinen rooli siinä, millaisia käsityksiä ihmisille muodostuu eri sairauksista ja niiden hoidosta. Julkinen keskustelu vaikuttaa usein suoraan lääkkeiden kysyntään ja voi ohjata jopa poliittista päätöksentekoa, kuten lääkkeiden korvattavuutta koskevia linjauksia.

Tutkimuksessa havaittiin, että lihavuuslääkkeitä käsiteltiin mediassa usein lifestyle-näkökulmasta ja painonhallinnan työkaluna, kun taas lääketieteelliset faktat ja mahdolliset haittavaikutukset saattoivat jäädä vähemmälle huomiolle. Verenohennuslääkkeiden kohdalla uutisointi painottui puolestaan vahvemmin lääketieteellisiin kysymyksiin silloin, kun niistä kirjoitettiin.

Tutkijat huomauttavat, että median tulisi pyrkiä tasapuolisempaan ja monipuolisempaan uutisointiin eri lääkeaineryhmistä. Epätasapainoinen näkyvyys voi johtaa siihen, että potilaat ja päättäjät saavat vääristyneen kuvan eri lääkehoitojen merkityksestä ja tarpeellisuudesta kansanterveyden kannalta.