Kalliokosken mukaan perinteinen kaupunkikehittäminen painottuu usein talous- ja teknologiakeskeisyyteen. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kehityshankkeiden hyödyt kohdistuvat vain pienelle osalle väestöstä, kun taas pienituloisten asukkaiden asema heikkenee. Tutkimus esittääkin, että nykyinen kehitysmalli voi epähuomiossa lisätä sosiaalista eriarvoisuutta.

Ratkaisuksi tutkija ehdottaa inklusiivista eli osallistavaa innovaatiopolitiikkaa. Tässä mallissa tavoitteena on ottaa asukkaat laajemmin mukaan kehitysprosesseihin ja varmistaa, että teknologisten harppausten hedelmät jaetaan tasaisemmin kaupunkiyhteisössä. Kalliokosken mukaan tämä edellyttää muutosta siinä, miten kaupungit määrittelevät menestyksen ja innovaation.

Väitöstutkimus korostaa, että kaupunkien on tunnistettava innovaatiopolitiikan mahdolliset haittavaikutukset, kuten asuinalueiden eriytyminen ja elinkustannusten nousu. Tiedotteen mukaan osallistavampi ote voisi tasapainottaa taloudellisia tavoitteita ja sosiaalista kestävyyttä, mikä on keskeistä pitkäjänteisessä kaupunkisuunnittelussa.

Johanna Kalliokosken julkisoikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus ”Inklusiivinen innovaatiopolitiikka urbaanissa hallinnassa” tarkastetaan Vaasan yliopistossa marraskuussa. Tutkimus tarjoaa työkaluja kaupunkipäättäjille, jotka pyrkivät yhdistämään teknologisen kehityksen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan.