Geologian tutkimuskeskus (GTK) on selvittänyt Suomen keskeisten suljettujen kaivannaisjätealueiden hyödyntämis- ja raaka-ainepotentiaalia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kymmentä eri kohdetta, joista kahdeksan oli rikastushiekka-alueita ja kaksi sivukivialueita. Tulosten mukaan kriittisten raaka-aineiden pitoisuudet ovat pääosin niin alhaisia, ettei niiden hyödyntäminen metallilähteinä ole taloudellisesti kannattavaa.

GTK:n mukaan tulokset viittaavat siihen, että Suomessa historiallisesti käytetyt rikastusmenetelmät ovat olleet tehokkuudeltaan hyviä. Ryhmäpäällikkö Anna Tornivaaran mukaan arvoaineita ei ole päätynyt jätteisiin siinä määrin, että uusiokäsittely olisi nykytekniikalla perusteltua. Niillä alueilla, joilla pitoisuudet olivat korkeampia, materiaalin kokonaismäärä arvioitiin liian vähäiseksi suuren mittakaavan hyödyntämiseen.

Vaikka taloudelliset näkymät ovat heikot, jätteen uudelleenkäsittely voi tarjota ympäristöhyötyjä. Tutkimuksessa havaittiin, että esimerkiksi Orijärven ja Hammaslahden kohteissa käsittely voisi parantaa vanhojen jätealueiden hallintaa ja vähentää niiden pitkäaikaisia luonnonvaikutuksia. Orijärvellä tehtiin myös onnistuneita rikastuskokeita perinteisin menetelmin, mutta uudemmat teknologiat eivät vielä tuottaneet riittäviä tuloksia.

Tutkimus liittyy EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevaan asetukseen (CRMA), joka velvoittaa jäsenmaita arvioimaan kaivannaisjätteiden potentiaalia. Suomen suurin jäteryhmä koostuukin juuri kaivostoiminnan sivukivestä ja rikastushiekasta. GTK on nyt julkaissut tiedot tutkituista alueista ja niiden ominaisuuksista julkisessa karttapalvelussa osana kansallista mineraaliesiintymätietokantaa.

Työ on tehty osana useita kansainvälisiä ja kansallisia hankkeita, kuten NextGenerationEU-rahoitteista REPower-CEST-projektia. Jatkossa uudet teknologiset ratkaisut ja sivuvirtojen hyödyntäminen saattavat avata uusia mahdollisuuksia, mutta GTK:n mukaan tämä vaatii vielä merkittävää lisätutkimusta.