Helsingin yliopistossa tarkastettava Samuli Rinteen väitöstutkimus osoittaa, että uudet pyörätiet eivät ole onnistuneet vähentämään autoilua merkittävästi. Tutkimuksen mukaan pelkkä infrastruktuurin parantaminen ei riitä muuttamaan vakiintuneita liikkumistottumuksia, vaikka pyöräilyä on pyritty edistämään kaupunkisuunnittelussa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten kaupunkien investointeja ja niiden vaikutuksia asukkaiden arkeen. Tulosten perusteella infrastruktuurin kehittäminen on usein hidasta, eivätkä uudet reitit välttämättä muodosta sellaista verkostoa, joka houkuttelisi autoilijoita vaihtamaan kulkuvälinettä. Pyöräily nähdään yhä usein enemmän vapaa-ajan toimintana kuin ensisijaisena työmatkaliikenteen muotona.

Rinne toteaa tiedotteessa, että liikennepolitiikassa on nojattu oletukseen, jonka mukaan tarjonnan lisääminen johtaa automaattisesti kysynnän kasvuun. Väitöskirja kuitenkin osoittaa, että ihmisten liikkumisvalintoihin vaikuttavat syvälle juurtuneet sosiaaliset käytännöt, kaupunkirakenne ja etäisyydet, joita pelkät uudet pyörätiet eivät pysty nopeasti muuttamaan.

Tutkimus nostaa esiin myös kaupunkien väliset erot. Vaikka joissakin kaupungeissa pyöräilijöiden määrä on kasvanut, koko kaupunkiliikenteen mittakaavassa muutos on jäänyt maltilliseksi. Tutkijan mukaan tarvittaisiin kokonaisvaltaisempaa otetta, jossa huomioidaan infrastruktuurin lisäksi myös maankäyttö ja autoilun houkuttelevuuteen vaikuttavat tekijät.