Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tekemät mallinnukset osoittavat, että metsänomistajille maksettavat hiilikorvaukset pidentäisivät metsien kiertoaikoja ja kasvattaisivat puuston hiilivarastoa. Korvaukset kannustaisivat vähentämään hakkuita erityisesti lähivuosikymmeninä, mikä johtaisi metsien vanhenemiseen ja puumäärän lisääntymiseen.

Tutkijoiden mukaan hiilikorvauksilla on myönteisiä, joskin maltillisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Kun metsät vanhenevat, lahopuun ja lehtipuiden määrä kasvaa, mikä parantaa monien metsälajien elinympäristöjä. Hyödyt ovat suurimpia keski- ja hyvätuottoisilla kasvupaikoilla, mutta karuilla mailla vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Vesistövaikutusten osalta tutkimus paljastaa ristiriitaisia tuloksia. Aluksi ravinnekuormitus vähenee hakkuiden vähentyessä, mutta pitkällä aikavälillä tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi. Syynä on turvemaiden puuston kasvu, joka lisää haihduntaa ja laskee vedenpintaa. Tämä kiiihdyttää turpeen hajoamista ja ravinteiden vapautumista.

Luken tutkijan Aino Assmuthin mukaan hiilikorvaukset eivät yksinään ratkaise vesistöjen kuormitusongelmia, vaan niiden tueksi tarvittaisiin muita kohdennettuja toimia. Turvemaiden maaperän kasvihuonekaasupäästöt saattavat myös kasvaa turpeen kuivuessa, mutta nämä päästöt ovat tutkimuksen mukaan pieniä verrattuna puuston vahvistuvaan hiilinieluun.

Mallinnuksessa käytettiin FinFEP-mallia, joka kuvaa Suomen metsä- ja energiasektoreita. Tulokset tukevat EU:n ilmastopolitiikan tavoitteita, jotka velvoittavat jäsenmaita vahvistamaan maankäyttösektorin hiilinieluja. Tutkijat muistuttavat, että päätöksenteossa on huomioitava myös taloudelliset vaikutukset metsänomistajien, teollisuuden ja veronmaksajien välillä.