Tampereen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat analysoivat tutkimuksessa kolmea eri aikoina rakennettua asuinaluetta Tampereella. Vertailussa olivat mukana 1950-luvulla rakennettu Kaleva, 1990- ja 2000-lukujen taitteen Aurinkorinne sekä 2010-luvun loppupuolella valmistunut Ranta-Tampella.

Tutkimustulosten mukaan uusilla ja tiiviisti rakennetuilla alueilla tonttien pinta-alasta suuri osa on päällystetty asfaltilla, kiveyksillä tai rakennuksilla. Tämä jättää vähän tilaa maaperälle, joka pystyisi läpäisemään vettä. Esimerkiksi Ranta-Tampellassa läpäisemättömien pintojen osuus oli huomattavasti suurempi kuin vanhemmilla asuinalueilla.

Erityisen selkeä ero havaittiin puiden latvuspeittävyydessä eli siinä, kuinka suuren osan maasta puiden lehvästö peittää. Tiedotteen mukaan uusimmilla asuinalueilla latvuspeitto voi jäädä vain muutamaan prosenttiin, kun kansainväliset suositukset asuinalueiden latvuspeitoksi ovat usein noin 30 prosenttia.

Vähäinen viherrakentaminen ja kovat pinnat vaikuttavat kaupunkiympäristön kykyyn hallita hulevesiä ja säädellä lämpötiloja. Tutkijat toteavat, että nykyinen rakentamistapa tuottaa toisiaan muistuttavia ympäristöjä, joissa luonnonmukaiset elementit jäävät sivuosaan.

Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa selvitetään kaupunkisuunnittelun vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin. Tulokset osoittavat, että tiivistäminen asettaa merkittäviä haasteita kaupunkivihreän säilyttämiselle ja kehittämiselle.