Tekoäly simuloi korkeimman oikeuden tuomareita – ratkaisut tarkkoja, vuorovaikutus puutteellista

Pohjois-Carolinan yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta järjesti lokakuussa simuloidun oikeudenkäynnin, jossa testattiin tekoälyn kykyä jäljitellä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomareiden päätöksentekoa. Kokeessa käytettiin kolmea erilaista oikeustieteellistä koulukuntaa edustavaa kielimallia, joille annettiin käsiteltäväksi todelliseen oikeustapaukseen perustuva aineisto.

Tiedotteen mukaan tekoälytuomarit päätyivät ratkaisuissaan hyvin samankaltaisiin lopputuloksiin kuin oikea tuomioistuin. Tulokset osoittivat tekoälyn kykenevän käsittelemään suuria tietomääriä, tunnistamaan oikeudellisia päättelymalleja ja soveltamaan niitä annettujen parametrien mukaisesti.

Vaikka lopputulokset olivat yhdenmukaisia, tutkijat havaitsivat merkittäviä eroja vuorovaikutuksessa. Tekoälyjärjestelmät esittivät opiskelijoille kysymyksiä, mutta niiden toiminta oli robottimaista. Järjestelmät eivät kyenneet keskeyttämään väittelijöitä tai reagoimaan dynaamisesti uusiin argumentteihin samalla tavalla kuin inhimilliset tuomarit.

Yliopiston edustajien mukaan kokeen tarkoituksena ei ollut selvittää tekoälyn mahdollisuuksia korvata tuomareita, vaan tutkia sen kykyä analysoida oikeudellista tekstiä. Apulaisdekaani Nicole Downingin mukaan teknologia voi toimia apuvälineenä asianajajille ja opiskelijoille, kun he valmistelevat argumenttejaan tai ennakoivat mahdollisia kysymyksiä.

Asiantuntijat huomauttavat, että oikeuden päätöksen kaltainen lopputulos ei välttämättä tarkoita, että tekoäly ymmärtäisi päätöksen taustalla olevia eettisiä tai tapauskohtaisia vivahteita. Tekoäly nojaa olemassa olevaan dataan ja toistaa opittuja malleja, kun taas ihmistuomarin työ vaatii kykyä reagoida vastaväitteisiin ja tunnistaa epäuskottavia näkökulmia reaaliajassa.