Suuret suojelualueet edistävät pohjoisten lintulajien säilymistä
Suuret suojelualueet ovat ratkaisevassa asemassa pohjoisten lintulajien säilymiselle ilmaston lämmetessä, todetaan Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa. Etelä-Suomen pienet ja pirstaleiset suojelualueet eivät tiedotteen mukaan tarjoa riittävää suojaa kylmään sopeutuneille lajeille.
Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan laajojen suojelualueiden merkitys korostuu ilmastonmuutoksen edetessä. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti pohjoiset lintulajit, kuten riekko ja lapintiainen, hyötyvät merkittävästi suurista, yhtenäisistä luonnonsuojelualueista.
Tutkijat arvioivat, että Etelä-Suomen nykyinen suojelualueverkosto on monin paikoin liian hajanainen ja pienialainen pohjoisten lajien tarpeisiin. Kun ilmasto lämpenee, kylmään sopeutuneiden lajien elinalueet siirtyvät pohjoisemmaksi, jolloin laadukkaiden ja laajojen elinympäristöjen merkitys korostuu selviytymisen kannalta.
Aineistosta ilmenee, että suurilla suojelualueilla lajien runsaus säilyy vakaampana verrattuna pienempiin alueisiin. Tiedotteen mukaan laajat erämaa-alueet tarjoavat puskuria sään ääri-ilmiöitä vastaan ja mahdollistavat lajien sisäisen siirtymisen alueen sisällä optimaalisempiin olosuhteisiin.
Tulokset osoittavat myös, että suojelualueiden laadulla ja kytkeytyvyydellä on suora yhteys lintupopulaatioiden elinvoimaisuuteen. Tutkijoiden mukaan pelkkä alueiden pinta-ala ei riitä, vaan suojelutoimien tulisi tähdätä laajempien kokonaisuuksien muodostamiseen erityisesti lajien siirtymäreittien varrella.
Pohjoiset lintulajit ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutokselle, sillä niiden elinympäristöt muuttuvat nopeasti. Tutkimus korostaa tarvetta tarkastella suojeluverkostoa kokonaisuutena, jotta lajiston monimuotoisuus voidaan turvata myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.