Susanna Kaislan esikoisteos tarkastelee sodan perintöä runouden keinoin
Kirjailija Susanna Kaisla käsittelee helmikuussa ilmestyneessä esikoisrunokokoelmassaan Sodanjälkiä sota-ajan perintöä ja ylisukupolvisia kokemuksia. Teos tarkastelee historian jälkiä nykyhetkessä ja henkilökohtaista suhdetta menneisyyteen.
Susanna Kaislan esikoisteos Sodanjälkiä on syntynyt tarpeesta ymmärtää sotaa ja kaipausta. Tiedotteen mukaan kokoelma ammentaa kirjailijan omasta perhetaustasta ja isovanhempien sotakokemuksista. Runoissa liikutaan autioituneilla asuinsijoilla ja tarkastellaan historian jättämiä kytköksiä nykyhetkeen.
Kaisla pohtii teoksessaan, miten sota ja siitä periytyvät traumat vaikuttavat ihmisen kykyyn löytää rauhaa ja tasapainoa. Teksteissä sodan teemat rinnastuvat nykyajan konflikteihin ja jatkuvaan uutisvirtaan väkivallasta. Kirjoitusprosessi kesti useita vuosia, minkä aikana teoksen merkitys korostui maailmanpoliittisen tilanteen muuttuessa.
Teos on osa laajempaa keskustelua ylisukupolvisista traumoista ja suomalaisesta sotahistoriasta. Kirjailija kertoo pyrkineensä kuvaamaan, kuinka menneet tapahtumat elävät edelleen maisemissa ja ihmisten välisissä suhteissa.
Espoossa asuva Susanna Kaisla on aiemmin työskennellyt tekstien parissa eri rooleissa, mutta Sodanjälkiä on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa. Kokoelma on julkaistu helmikuussa, ja se on saatavilla sekä painettuna että sähköisenä versiona.