Suomen pakkosterilointien historia on tullut tarkempaan tarkasteluun
Suomessa suoritettiin 1930-luvulta alkaen pakkosterilointeja ainakin 1 700 henkilölle. Toimenpiteiden kohteena oli myös alaikäisiä lapsia, joista nuorimmat olivat 12-vuotiaita.
Pakkosteriloinnit perustuivat Suomessa vuonna 1935 voimaan tulleeseen lakiin, joka mahdollisti toimenpiteen suorittamisen muun muassa mielisairauden, kehitysvammaisuuden tai rikollisen taipumuksen perusteella. Laki oli voimassa useita vuosikymmeniä, ja sen tarkoituksena oli viranomaisten mukaan estää perinnöllisiksi katsottujen ominaisuuksien siirtyminen seuraaville sukupolville.
Historialliset tiedot osoittavat, että toimenpiteitä tehtiin myös alaikäisille lapsille. Nuorimmat steriloidut olivat tiettävästi vasta 12-vuotiaita. Päätökset tehtiin usein lääketieteellisin ja yhteiskunnallisin perustein ilman yksilön tosiasiallista suostumusta. Monissa tapauksissa sterilointi oli edellytyksenä esimerkiksi avioliittoon pääsylle tai laitoshoidosta vapautumiselle.
Sota-aikana ja sen jälkeen sterilointien määrä pysyi korkeana. Vasta 1960-luvulla asenteet alkoivat muuttua ja lainsäädäntöä uudistettiin painottamaan yksilön omaa tahtoa. Suomen pakkosterilointihistoria on osa laajempaa eurooppalaista eugeniikan eli rotuhygienian aikakautta, jolloin valtio pyrki säätelemään väestön koostumusta lääketieteellisin keinoin.
Aihe on noussut uudelleen julkiseen keskusteluun historian tutkimuksen ja uhrien kokemusten myötä. Tutkijoiden mukaan pakkosteriloinnit jättivät pysyviä jälkiä tuhansien suomalaisten elämään ja rikkoivat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Nykyisin vastaavat toimenpiteet ovat Suomessa sallittuja vain tarkkaan rajatuissa lääketieteellisissä tilanteissa ja pääsääntöisesti henkilön omasta pyynnöstä.