Suomalaistutkimus selittää koronasulkujen ja lasten diabeteksen yhteyttä
Suomalaistutkimus on löytänyt yhteyden koronapandemian aikaisten sulkutoimien ja lasten tyypin 1 diabeteksen yleistymisen välillä. Tutkijoiden mukaan infektioympäristön muutos vaikutti sairauden puhkeamiseen.
/img-s3.ilcdn.fi/5c1d1b78423a5937deb228ecf5f4f10c184165ed36d6f47c124499e72e2771d4.jpg)
Helsingin yliopiston ja HUSin tutkijat havaitsivat, että koronapandemian aikaiset yhteiskunnan sulkutoimet vaikuttivat merkittävästi lasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tutkimus julkaistiin arvostetussa The Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä.
Tutkimustulosten mukaan lasten tyypin 1 diabeteksen diagnoosimäärät kasvoivat selvästi pandemian aikana, mutta kääntyivät laskuun heti sulkutoimien päätyttyä. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että tartuntatautien vähenemisellä sulkujen aikana oli suora yhteys sairastumisiin.
Ilmiön selittäjäksi on esitetty niin kutsuttua hygieniahypoteesia. Sen mukaan varhaislapsuuden vähäinen altistuminen mikrobeille ja viruksille voi häiritä immuunijärjestelmän normaalia kehitystä, mikä altistaa autoimmuunisairauksille, kuten diabetekselle.
Sulkutoimien aikana lasten kontaktit vähenivät, ja tavanomaiset flunssavirukset sekä muut infektiot kiersivät väestössä huomattavasti tavallista vähemmän. Kun yhteiskunta avautui ja lapset palasivat normaaleihin kontakteihin, diagnoosien määrä tasaantui.
Tutkijat painottavat, että löydös auttaa ymmärtämään ympäristötekijöiden roolia tyypin 1 diabeteksen synnyssä. Suomessa lasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on maailman korkeinta, ja sairauden syiden selvittäminen on keskeinen tutkimuskohde.