Soveltava liikuntatutkimus muuttuu: vammaiset ihmiset mukaan tutkijoiksi
Liikuntatutkimuksen tuoreimmat kansainväliset suuntaukset korostavat osallistavaa otetta, jossa vammaiset ihmiset toimivat aktiivisina tiedon yhteistuottajina. Suomen Paralympiakomitean mukaan tutkimuksen painopiste on siirtymässä fyysisten ominaisuuksien mittaamisesta yhteisöllisyyden ja vaikuttavuuden edistämiseen.
Soveltavan liikunnan tutkimuksessa on siirrytty tiedotteen mukaan uuteen vaiheeseen, jossa vammaiset ihmiset eivät ole enää pelkkiä tutkimuksen kohteita. Niin kutsutussa yhteistuottamisen mallissa tutkittavat osallistuvat tutkimuskysymysten määrittelyyn, tutkimuksen suunnitteluun ja tulosten tulkintaan. Esimerkiksi Suomen Kuurojen Urheiluliiton asiantuntijat ovat toimineet tiedon tuottajina kansainvälisessä organisointimalleja koskevassa tutkimuksessa.
Toinen merkittävä muutos liittyy tutkimuksen vaikuttavuuden arviointiin. Tiedotteen mukaan pelkkä akateeminen raportointi ei enää riitä, vaan tulosten on oltava saavutettavia myös kohderyhmille. Tutkimustietoa viestitään yhä useammin esimerkiksi infograafien tai sarjakuvien avulla, jotta tieto tavoittaisi ihmiset, joiden elämää tutkimuksella pyritään parantamaan.
Tutkimuskohteissa painopiste on siirtymässä fyysisestä toimintakyvystä kohti sosiaalisia ulottuvuuksia, kuten kuulumisen kokemusta ja yhteisöllisyyttä. Worcesterin yliopistossa järjestetyssä konferenssissa kritisoitiin myös mediassa vallalla olevaa "sankaritarinaa", jossa vammaisen ihmisen arvo nähdään usein vain huippu-urheilumenestyksen kautta.
Uutena ilmiönä tiedotteessa nostetaan esiin tutkimuksen siirtyminen yliopistoista ruohonjuuritasolle. Yhä useammin tutkimuksen tilaajana toimii urheilun lajiliitto tai paikallinen seura. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa näkövammaisten golfin pelaajien kokemuksia selvittänyt tutkimus sekä parauinnin inkluusiota käsittelevät selvitykset Ruotsissa.
Suomen Paralympiakomitean tutkimus- ja kehittämispäällikkö Aija Saaren mukaan tavoitteena on muuttaa toimintaympäristöjä yksilöiden sijaan. Tämä edellyttää osallistavaa tiedontuotantoa ja kokemustiedon arvostamista, mikä näkyy jo suomalaisissa hankkeissa, joissa toimintarajoitteiset lapset ja nuoret otetaan mukaan palvelujen kehittämiseen heti alkuvaiheessa.