Suunnitteluyhtiö Swecon konsultit tarkastelivat selvityksessä kymmentä erilaista CDR-menetelmää (Carbon Dioxide Removal) sekä teknisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Raportin mukaan Suomella on muihin vertailumaihin nähden erityisasema biopohjaisen hiilidioksidin talteenotossa laajan metsäteollisuuden ja siihen liittyvien energiantuotantolaitosten vuoksi.

Saksassa ja Puolassa haasteet ja mahdollisuudet ovat erilaisia. Saksan arvioidaan tarvitsevan merkittävää hiilidioksidin poistokapasiteettia teollisuuden päästöjen hyvittämiseksi, kun taas Puolassa kehitystä hidastaa edelleen voimakas riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Tiedotteen mukaan maat poikkeavat toisistaan myös poliittisen päätöksenteon ja yleisen hyväksyttävyyden osalta.

Teknologioiden osalta selvityksessä nostettiin esiin erot luonnollisten ja teknisten ratkaisujen välillä. Luonnonmukaiset menetelmät, kuten metsittäminen, nähdään kustannustehokkaina, mutta niiden pysyvyyteen liittyy epävarmuutta. Tekniset ratkaisut, kuten suora ilman talteenotto (DAC), tarjoavat pysyvämmän varastoinnin, mutta niiden käyttöönotto vaatii toistaiseksi suuria investointeja ja merkittävästi energiaa.

Lopullisessa raportissa korostetaan, että mikään yksittäinen menetelmä ei riitä tavoiteltuihin ilmastotavoitteisiin pääsemiseen. Swecon mukaan Euroopan tavoittelema ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä edellyttää useiden eri teknologioiden samanaikaista kehittämistä ja rajat ylittävää yhteistyötä erityisesti hiilidioksidin siirto- ja varastointiin liittyvässä infrastruktuurissa.