Selvitys: Perustuslaki sallii sote-palveluiden monituottajuuden nykyistä laajemmin
Tuoreen oikeudellisen selvityksen mukaan perustuslaki ei aseta esteitä sosiaali- ja terveyspalveluiden laajemmalle monituottajuudelle. Selvitys esittää, että hyvinvointialueilla on oikeudellista tilaa hyödyntää yksityisiä palveluntuottajia nykyistä enemmän, kunhan julkinen järjestämisvastuu säilyy.
Oikeustieteen tohtori Tuomas Pöystin laatiman selvityksen mukaan hyvinvointialueilla on nykykäsitystä enemmän liikkumavaraa päättää sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantotavoista. Selvityksessä todetaan, etteivät Suomen perustuslaki tai Euroopan unionin oikeus edellytä tiettyä tapaa tuottaa palveluita. Olennaista on, että julkinen järjestäjä kykenee turvaamaan riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kaikissa olosuhteissa.
Selvityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa määriteltyä vaatimusta julkisen järjestäjän omasta palvelutuotannosta on tulkittu osin tarpeettoman tiukasti. Pöystin mukaan perustuslaista ei seuraa tarkkoja rajoja oman tuotannon määrälle, vaan velvoite painottuu palvelujen saatavuuden turvaamiseen. Tiedotteessa huomautetaan, että järjestäjän ja tuottajan roolien sekoittuminen vaikeuttaa eri tuotantotapojen puolueetonta vertailua.
Pohjoismainen vertailu osoittaa, että muissa Pohjoismaissa ei tunneta Suomen kaltaista vaatimusta julkisen järjestäjän riittävästä omasta tuotannosta. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa julkinen vastuu ja yksityisten palveluntuottajien laaja käyttö eivät asetu selvityksen mukaan ristiriitaan. Suomessa yksityisen tuotannon osuus on tällä hetkellä sosiaalipalveluissa 43 prosenttia ja terveydenhuollossa 10 prosenttia.
Selvityksen mukaan hyvinvointialueiden tulisi voida arvioida eri tuotantotapoja niiden laadun, vaikuttavuuden ja kustannusten perusteella ilman, että oma tuotanto muodostuu itseisarvoksi. Järjestäjän roolin vahvistaminen ja kustannusten läpinäkyvä vertailu olisivat linjassa järjestämislakiin suunniteltujen muutosten kanssa.
Oikeudellisen selvityksen ovat tilanneet Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Hyvinvointiala Hali ry, Lääkäripalveluyritykset LPY ja Suomen Yrittäjät. Aineistona on käytetty kansallista lainsäädäntöä, perustuslakivaliokunnan käytäntöä sekä EU-oikeutta.