RS-virus on merkittävä riski ikääntyneiden terveydelle

RS-virus eli RSV aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 4 000–8 000 laboratoriovarmistettua tartuntaa. Todellisen tartuntamäärän arvioidaan olevan huomattavasti suurempi, sillä lievät tapaukset jäävät usein diagnosoimatta. Suomessa RSV-kausi ajoittuu tyypillisesti marras–toukokuulle, ja tartuntahuipun on havaittu toistuvan voimakkaampana noin joka toinen vuosi.

Vaikka RSV tunnetaan perinteisesti pienten lasten sairautena, tuoreet tutkimukset osoittavat sen olevan merkittävä riski myös ikääntyneille. Itä-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan sairaalahoitoon joutuneilla RSV-potilailla esiintyi influenssapotilaita useammin keuhkokuumetta sekä lisähapen ja antibioottien tarvetta. Tutkimuksessa RSV-ryhmän kuolleisuus oli 8,6 prosenttia, kun se influenssapotilailla oli 3,5 prosenttia.

Infektio voi altistaa ikääntyneitä myös vakaville sydän- ja verisuonikomplikaatioille. Erään eurooppalaistutkimuksen mukaan lähes joka viides sairaalahoitoon joutunut aikuinen RSV-potilas kärsi jostakin sydäntapahtumasta, kuten sydämen vajaatoiminnan pahenemisesta tai sepelvaltimokohtauksesta. Rokotepalvelun vastaavalääkäri Jukka Vakkila toteaa tiedotteessa, että viruksen aiheuttama kuolleisuus ja sairaalahoidon tarve ovat ikääntyneillä samaa luokkaa kuin influenssassa.

Vakavan taudin riskiryhmään kuuluvat erityisesti yli 75-vuotiaat, hauraat vanhukset sekä henkilöt, joilla on perussairauksia kuten diabetes tai sydämen vajaatoiminta. RSV tarttuu herkästi pisaratartuntana, ja sen oireet muistuttavat tavallista flunssaa, mutta ikääntyneillä tauti voi ilmetä myös yleiskunnon heikkenemisenä tai sekavuutena.

Asiantuntijat suosittelevat RSV-rokotetta perussairaille yli 50-vuotiaille ja kaikille yli 75-vuotiaille. Rokotteen tavoitteena on vähentää vakavia tautimuotoja, sairaalahoidon tarvetta ja tartunnan jälkeistä toimintakyvyn heikkenemistä. Tehosterokotteen tarve arvioidaan yksilöllisesti, yleensä 2–3 vuoden kuluttua ensimmäisestä annoksesta.