Suomen Rokotepalvelun vastaava lääkäri Jukka Vakkila painottaa rokotusten ja verenluovutuksen merkitystä terveydenhuollon kantokyvylle. Vakkilan mukaan molemmat ovat keskeisiä tapoja huolehtia kansanterveydestä ja vähentää infektioiden leviämistä. Tiedotteen mukaan moni säännöllinen verenluovuttaja huolehtii aktiivisesti myös omasta rokotesuojastaan.

Suomessa verta luovuttaa vuosittain noin 108 000 henkilöä, mikä on noin kolme prosenttia luovutusikäisestä väestöstä. Veripalvelun tarve uusille luovuttajille on jatkuva, jotta sairaaloiden päivittäinen verivalmisteiden tarve voidaan turvata. Vakkila muistuttaa, että veri on korvaamatonta esimerkiksi leikkauksissa ja syöpähoidoissa.

Useimmat nykyisin käytössä olevat rokotteet, kuten influenssa-, korona- ja jäykkäkouristusrokotteet, eivät estä verenluovutusta. Edellytyksenä on, että luovuttaja tuntee vointinsa hyväksi eikä rokotteesta ole aiheutunut oireita. Jos rokotuksesta seuraa oireita, luovutusta suositellaan siirrettäväksi, kunnes olo on normaali.

Tietyt rokotteet vaativat kuitenkin neljän viikon varoajan ennen verenluovutusta. Tällaisia ovat eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet, kuten vesirokko-, keltakuume- ja MPR-rokotteet. Myös hepatiitti B -rokote aiheuttaa neljän viikon tauon, sillä se voi vaikuttaa luovutetusta verestä tehtävien seulontatestien tulkintaan.

Vakkilan mukaan joissakin tapauksissa luovutustauko voi olla pidempi, jos rokotus on annettu mahdollisen altistumisen jälkeen. Tällöin rajoitus johtuu varotoimenpiteestä itse tautia vastaan, ei niinkään rokotteesta. Maailman terveysjärjestö WHO korostaa, että riittävä veren saatavuus ja korkea rokotuskattavuus ovat kriittisiä osia yhteiskunnan huoltovarmuutta.