Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa selvityksessä tarkasteltiin kuntien varautumista muun muassa tulviin ja helteisiin. Tulosten mukaan rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit, kuten Espoo ja Turku, ovat asettaneet selkeitä tavoitteita ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.

Pienemmissä rannikkokunnissa tilanne on toisenlainen. Tiedotteen mukaan resurssien puute ja hallinnolliset haasteet hidastavat sopeutumistyön viemistä strategiselle tasolle. Samalla rannikkokunnat ovat kuitenkin tehneet enemmän käytännön sopeutumistoimia, kuten rannikkosuojauksen vahvistamista, verrattuna sisämaan kuntiin.

Erot kuntien välillä selittyvät osin erilaisilla riskiprofiileilla. Merenpinnan nousu ja rannikkotulvat ovat konkreettisia uhkia, jotka pakottavat rannikkokunnat toimimaan aikaisemmin. Sisämaassa painopiste on usein hulevesien hallinnassa ja metsätuhojen torjunnassa.

Selvityksessä korostetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii kunnilta pitkäjänteistä suunnittelua. Vaikka monissa kunnissa on tehty teknisiä investointeja, poliittinen päätöksenteko ja viralliset sopeutumisstrategiat laahaavat vielä tiedotteen mukaan perässä monilla alueilla.