Utsjoella sijaitsevalla Kevon tutkimusasemalla tehty pitkäaikaistutkimus osoittaa, että yöperhosten kokonaisbiomassa on pysynyt alueella suhteellisen vakaana viime vuosikymmeninä. Lajien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja: osa lajeista on hyötynyt lämpenemisestä, kun taas toiset ovat harvinaistuneet. Muutokset vaikuttavat suoraan alueen ravintoverkkoon, sillä yöperhoset ovat keskeistä ravintoa monille varpuslinnuille.

Tutkijat havaitsivat ilmastollisten tekijöiden, kuten Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO), vaikuttavan perhosyhteisöön. Oskillaatio säätelee alueen talvilämpötiloja ja sademääriä, millä on viivästynyt vaikutus perhosten selviytymiseen ja lisääntymiseen. Tiedotteen mukaan erityisesti talviset olosuhteet ja niiden muutokset heijastuvat seuraavien kesien hyönteismääriin.

Biomassan muutokset jakautuvat eri tavoin eri elinympäristöissä elävien lajien välillä. Vaikka joidenkin suosittujen ravintokasvien päällä elävien lajien määrät ovat kasvaneet, toiset lajit ovat kohdanneet vaikeuksia muuttuvassa ympäristössä. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että ilmastonmuutos ei vaikuta kaikkiin lajeihin samalla tavalla, vaan muuttaa lajiston rakenteellista koostumusta.

Tutkimus korostaa arktisen luonnon herkkyyttä merellisille ilmastovaihteluille. Koska pienten kasvissyöjien, kuten perhosten toukkien, määrä vaikuttaa suoraan niitä syövien eläinten pesimämenestykseen, muutokset hyönteispopulaatioissa voivat aiheuttaa ketjureaktioita koko ekosysteemissä. Pitkäaikaisseurannat ovat tutkijoiden mukaan välttämättömiä näiden monimutkaisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseksi.