Pistekirjoitus lisättiin elävän perinnön kansalliseen luetteloon
Pistekirjoituksen käyttö ja opetus on valittu osaksi Suomen elävän perinnön kansallista luetteloa. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi kohteen muiden uusien kulttuuriperinnön muotojen joukossa Museoviraston esityksestä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt pistekirjoituksen käytön ja opetuksen osaksi Elävän perinnön kansallista luetteloa. Päätös perustuu Museoviraston esitykseen, ja samassa yhteydessä luetteloon lisättiin yhteensä 22 uutta kohdetta.
Pistekirjoitus on sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten henkilöiden luku- ja kirjoitustaidon perusta. Vuonna 1825 kehitetty järjestelmä vakiintui Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Suomessa arvioidaan olevan noin 55 000 näkövammaista henkilöä, joille pistemateriaalit ovat välttämättömiä koulutuksen, työn ja tiedonsaannin kannalta.
Suomessa merkittävin pistekirjojen ja taktiilimateriaalien tuottaja on nykyisin Kansallisarkistoon kuuluva Saavutettavuuskirjasto Celia. Pistekirjoituksen nimeämistä luetteloon esitti laaja joukko alan toimijoita, kuten Näkövammaisten liitto, useat harrastusyhdistykset sekä oppimis- ja ohjauskeskus Valteri-Onerva.
Elävän perinnön kansallinen luettelo on osa Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta, jonka Suomi ratifioi vuonna 2013. Luettelon tarkoituksena on tehdä näkyväksi ja tukea erilaisten perinnetietojen ja -taitojen säilymistä. Suomen kansallisessa luettelossa on tällä hetkellä yhteensä 108 kohdetta.
Pistekirjoitus on aiemmin tunnustettu osaksi aineetonta kulttuuriperintöä myös Saksassa, Ranskassa ja Sloveniassa. Vastaavia nimeämisprosesseja on parhaillaan käynnissä useissa muissa maissa. Suomessa sopimuksen toimeenpanosta ja kohteiden valmistelusta vastaa Museovirasto.