Perinteiset riskitekijät ennustavat sairauksia biologisen iän mittareita paremmin
Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen tuoreen tutkimuksen mukaan perinteiset terveyden riskitekijät ennustavat sairastumista tarkemmin kuin kalliit biologisen iän mittarit. Tutkimuksessa havaittiin, että elintavat ja painoindeksi ovat edelleen luotettavimpia menetelmiä kansantautien riskien arvioinnissa.
Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin erilaiset mittarit ennustavat yksilön riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin tai muistisairauksiin. Tutkijat vertasivat perinteisiä elintapa- ja aineenvaihduntatekijöitä uudempiin, DNA:n metylaatioon perustuviin biologisen iän mittareihin, joita kutsutaan myös epigeneettisiksi kelloiksi.
Tulosten mukaan perinteiset riskitekijät, kuten painoindeksi, vyötärönympärys, kolesteroliarvot, verenpaine sekä tupakointi ja alkoholinkäyttö, olivat tarkempia sairausriskin ennustajia kuin kalliit biologisen iän mittarit. Tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa suomalaista kaksosaineistoa, ja seuranta-aika oli keskimäärin 25 vuotta.
Vaikka biologisen iän mittareiden on ajateltu tarjoavan uutta tietoa elimistön kulumisesta ja vanhenemisnopeudesta, ne eivät tämän tutkimuksen perusteella tuoneet merkittävää lisäarvoa sairausriskien arviointiin. Perinteiset menetelmät, kuten henkilövaaka ja mittanauha, säilyttivät asemansa luotettavimpina työkaluina kansantautien riskien tunnistamisessa.
Tutkijat huomauttavat tiedotteessa, että vaikka epigeneettiset kellot ovat tieteellisesti kiinnostavia vanhenemisen tutkimuksessa, niiden hyödyntäminen kliinisessä työssä tai yksilöllisessä terveyden seurannassa ei ole tällä hetkellä perusteltua. Sairauksien ennaltaehkäisyssä keskeistä on edelleen tunnettuihin elintapoihin ja perusmittauksiin keskittyminen.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa lääketieteellisessä julkaisusarjassa. Hanketta rahoittivat muun muassa Suomen Akatemia ja useat kotimaiset säätiöt. Tutkimusryhmä painottaa, että yksinkertaiset ja edulliset terveyden seurannan menetelmät ovat edelleen tehokkain tapa seuloa riskiryhmiä.