Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on käynnistetty tutkimushanke, jossa tarkastellaan Paimion parantolaa osana laajempaa eurooppalaista parantolakulttuuria ja sielunhoitoa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa artikkelikokoelmana toteutettava tietokirja, joka syventää ymmärrystä kohteen historiallisesta merkityksestä.

Paimion parantola on parhaillaan mukana prosessissa, jossa Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia arkkitehtuurikohteita esitetään Unescon maailmanperintöluetteloon. Suomi on nimennyt Aalto-kohteiden sarjanuominoinnin Unescon aielistaan, ja parantola on yksi kokonaisuuden keskeisistä rakennuksista.

Tutkimushankkeessa ei keskitytä ainoastaan arkkitehtuuriin, vaan siinä painotetaan rakennuksen toimintaa potilaiden ja henkilökunnan näkökulmasta. Tiedotteen mukaan tutkimus kytkee Paimion kohteen osaksi 1900-luvun alun terveydenhuollon ja modernismin kehitystä, jossa luonnonvalolla ja ilmavuudella katsottiin olevan parantava vaikutus.

Paimion parantola valmistui vuonna 1933 tuberkuloosiparantolaksi. Rakennuksen suunnittelussa huomioitiin erityisesti potilaiden tarpeet, ja se sai kansainvälistä huomiota heti valmistumisensa jälkeen. Nykyisin rakennusta hallinnoi Paimion parantola -säätiö, ja se on avoinna yleisölle matkailukohteena.