Paikannimien käyttö lisättiin Elävän perinnön kansalliseen luetteloon

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt perinnäisten paikannimien käytön osaksi Elävän perinnön kansallista luetteloa. Hakemuksen nimeämiseksi tekivät yhteistyössä Kotimaisten kielten keskus, Maanmittauslaitos, Helsingin yliopisto, Oulun yliopiston Giellagas-instituutti, Svenska litteratursällskapet i Finland sekä suomen- ja ruotsinkieliset kotiseutuliitot.

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) mukaan paikannimet ovat keskeinen osa paikallista identiteettiä ja ne välittävät tietoa paikkojen merkityksestä sukupolvelta toiselle. Kotuksen nimistönhuollon johtava asiantuntija Ulla Onkamo kertoo tiedotteessa, että Nimiarkistoon on tallennettu yli kaksi ja puoli miljoonaa paikannimitietoa, jotka on kerätty paikallisia asukkaita haastattelemalla.

Perinnäiset paikannimet eivät ole muuttumattomia, vaan uusia nimiä syntyy ympäristön ja kieliyhteisöjen muuttuessa. Tiedotteen mukaan nimien säilyminen edistää myös yhteiskunnan toimivuutta, sillä pysyvä nimistö auttaa ihmisiä ja asioita löytämään oikeisiin paikkoihin tehokkaasti.

Maanmittauslaitos hyödyntää perinnäisiä nimiä maastokartoissaan, joissa käytettävä nimistö tarkistetaan asiantuntijoiden toimesta. Johtava asiantuntija Suvi Heittola Maanmittauslaitoksesta toteaa, että karttojen tavoitteena on esittää paikallisten asukkaiden tuntemaa ja käyttämää nimistöä, mikä osaltaan varmistaa nimien käytön jatkuvuuden.

Elävän perinnön kansallinen luettelo perustuu Museoviraston esitykseen, ja se on osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen toteuttamista Suomessa. Nyt tehty täydennys oli luettelon neljäs. Luetteloon valitaan kohteita, jotka ovat elävää perinnettä ja joita yhteisöt haluavat vaalia.