Politiikka

Ministeriö selvitti ruotsinkielisten palvelujen tilaa hyvinvointialueilla

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut selvityksen ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta Suomen kaksikielisillä hyvinvointialueilla. Raportti nostaa esiin merkittäviä haasteita kielellisten oikeuksien toteutumisessa ja henkilöstön kielitaidossa.

Uutismaa·
Ministeriö selvitti ruotsinkielisten palvelujen tilaa hyvinvointialueilla
AI:n tekemä kuvituskuva

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä selvityksessä tarkasteltiin ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta ja niiden toteuttamisen edellytyksiä kymmenellä hyvinvointialueella sekä Helsingin kaupungilla ja HUS-yhtymässä. Tulosten perusteella kielellisten oikeuksien toteutumisessa on merkittäviä eroja eri alueiden välillä.

Selvityksessä todetaan, että monet hyvinvointialueet kärsivät ruotsin kieltä taitavan henkilöstön puutteesta. Ministeriön mukaan pula kielitaitoisista työntekijöistä on suurin haaste palvelujen turvaamisessa, ja tilanne heijastuu suoraan hoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen. Erityisen haastavaksi tilanne arvioitiin erikoissairaanhoidossa ja päivystyspalveluissa.

Toimintojen organisoinnissa on havaittu puutteita, sillä kielellisiä oikeuksia ei aina oteta huomioon palvelujen suunnittelussa tai hankinnoissa. Tiedotteen mukaan osalla alueista puuttuu yhtenäinen tapa seurata ja raportoida ruotsinkielisten palvelujen käyttöä ja saatavuutta. Tämä vaikeuttaa tiedolla johtamista ja resurssien kohdentamista.

Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo hyödyntää selvityksen tuloksia hyvinvointialueiden ohjauksessa ja lainsäädännön kehittämisessä. Ministeriö painottaa, että alueiden on varmistettava riittävä kielitaitoinen henkilöstö ja selkeät hoitopolut ruotsinkielisille asiakkaille. Tavoitteena on, että kielelliset oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti koko maassa.

Selvitys on osa laajempaa kansallista strategiota, jolla pyritään turvaamaan molempien kansalliskielten asema julkisissa palveluissa. Hyvinvointialueet vastaavat itse palvelujen järjestämisestä, mutta valtiolla on valvontavastuu siitä, että asukkaiden lakisääteiset oikeudet toteutuvat.