Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteisessä kokeessa selvitettiin, voidaanko harjuksen kutualueita kunnostaa levittämällä soraa merenpohjaan. Viime syksynä Merenkurkun Valassaarille levitettiin noin 13 tonnia soraa 27 eri kohteeseen.

Keväällä tehtyjen havaintojen perusteella sora pysyi talven yli paikoillaan lukuun ottamatta kaikkein avoimimpia rantoja. Sora pysyi myös puhtaana leväkasvustosta, mikä on ratkaisevaa mädin kehitykselle. Tiedotteen mukaan aallokko liikuttaa soraa ja estää siten levän kiinnittymistä tehokkaammin kuin suurilla, paikallaan pysyvillä kivillä.

Alueelle istutettiin Luken emokalastosta peräisin olevaa mätiä, josta kuoriutui kevään aikana runsaasti poikasia. Tutkijat pyrkivät istutuksilla siihen, että poikaset leimaantuvat kasvuympäristöönsä ja palaavat myöhemmin samalle alueelle kutemaan.

Meriharjus on nykyisin erittäin uhanalainen laji, ja siltä tunnetaan enää kaksi kutualuetta Perämerellä. Laji vaatii lisääntyäkseen matalia, puhtaita ja karuja sora- tai kivipohjia. Vielä muutama vuosikymmen sitten matalissa rannikkovesissä kuteva harjus oli yleinen laji koko Pohjanlahden rannikolla.

Hankkeen tuloksia voidaan arvioida luotettavasti vasta pitkällä aikavälillä, sillä meriharjuksen kasvu sukukypsäksi kestää neljästä viiteen vuotta. LIFE-IP Biodiversea -hankkeen puitteissa seurataan vuoteen 2029 asti, havaitaanko alueella poikasia tulevina vuosina ja selviytyvätkö ne aikuisiksi asti.