Markkinaoikeus hylkäsi verkkoyhtiöiden valitukset sähkön siirtohintojen valvonnasta
Markkinaoikeus on hylännyt 72 sähköverkkoyhtiön valitukset Energiaviraston tekemistä valvontamenetelmien muutoksista. Oikeus katsoi 19. elokuuta antamassaan ratkaisussa, että virasto toimi riippumattomasti pyrkiessään hillitsemään siirtohintojen nousua.

Markkinaoikeus on hylännyt 72 sähkön jakeluverkkoyhtiön valitukset, jotka koskivat Energiaviraston tekemiä muutoksia valvontamenetelmiin vuosille 2022 ja 2023. Keskiviikkona annetun ratkaisun mukaan virasto toimi lainmukaisesti ja riippumattomasti muuttaessaan menetelmiä kesken kahdeksanvuotisen valvontajakson.
Valvontamenetelmien muutosten taustalla oli lakimuutos, jonka tavoitteena oli hillitä sähkön siirtohintojen nousua alentamalla verkkoyhtiöiden sallittua kustannustasoa. Verkkoyhtiöt valittivat päätöksestä katsoen, että muutokset vaarantavat niiden oikeuden kohtuulliseen tuottoon ja investointikykyyn.
Markkinaoikeus totesi päätöksessään, etteivät tehdyt muutokset vaarantaneet yhtiöiden oikeutta kohtuulliseen tuottoon. Oikeus katsoi Energiaviraston päätösten olevan perusteltuja sähkömarkkinoiden ja niiden erityisvalvonnan toimivuuden kannalta.
Ratkaisua edelsi ennakkoratkaisupyyntö Euroopan unionin tuomioistuimeen. EU-tuomioistuimen mukaan lainsäädäntö, joka tähtää hintojen alentamiseen puuttumatta suoraan sääntelyviranomaisen tariffipäätöksiin, ei loukkaa viranomaisen riippumattomuutta. Markkinaoikeus katsoi tämän perusteella, ettei Energiaviraston itsenäisyyttä loukattu, vaikka se otti toiminnassaan huomioon uudet säännökset.
Oikeuden mukaan asiassa ei myöskään osoitettu, että poliittinen keskustelu tai julkiset elimet olisivat vaikuttaneet Energiaviraston päätöksentekoon epäasianmukaisesti. Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi toteaa tiedotteessa ratkaisun vahvistavan, että virasto on toiminut asiassa itsenäisesti.
Markkinaoikeuden ratkaisusta on mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mikäli päätös jää voimaan, se vahvistaa viraston oikeuden tehdä vastaavia menetelmämuutoksia sääntelykausien aikana kustannusvastaavuuden parantamiseksi.