Perinneympäristöt lukeutuvat Suomen uhanalaisimpiin luontotyyppeihin. Laidunnus ylläpitää näitä kohteita ja avoimia maisemia, sillä eläinten toiminta estää alueiden umpeenkasvua. Tiedotteen mukaan lähestymistapa on luonnonmukainen keino suojella monimuotoisuutta.

Kasvillisuuden muuttuminen vaikuttaa suoraan alueen muuhun lajistoon. Erityisesti useat lintulajit hyötyvät laidunnettujen alueiden tarjoamista elinolosuhteista. Tiedotteessa todetaan, että eläinten liikkuminen ja syöminen muokkaavat maastoa linnustolle suotuisaksi.

Laidunnus tukee myös hyönteisten elinmahdollisuuksia. Monipuolinen kasvillisuus ja avoimet ympäristöt tarjoavat elintärkeää ravintoa ja elintilaa pölyttäjille, kuten perhosille ja kimalaisille. Eläinten tallaus ja lanta luovat osaltaan elinympäristöjä, jotka muuten häviäisivät perinneympäristöjen umpeutuessa.

Maisemalaidunnetut kohteet vaativat jatkuvaa hoitoa, jotta luonnonarvot säilyvät. Toiminnalla pyritään turvaamaan sellaisten lajien säilyminen, jotka ovat riippuvaisia matalasta kasvillisuudesta ja valoisista niittyalueista. Luontotyyppien säilyminen edellyttääkin usein aktiivista ihmisen ja kotieläinten yhteistyötä.