Luonnonvarakeskus (Luke) on julkaissut REPower-hankkeen strategisen tiekartan, joka hahmottelee Suomen energiasiirtymän suuntaa vuoteen 2055 saakka. Raportin mukaan Suomi on jo irtautunut merkittävästi fossiilisesta ja venäläisestä energiasta, mutta seuraava vaihe edellyttää entistä tarkempia valintoja maankäytön, alueellisen oikeudenmukaisuuden ja huoltovarmuuden osalta. Fossiilittoman sähköntuotannon osuus on Suomessa jo 95 prosenttia.

Tiekartta esittelee kolme vaihtoehtoista kehityspolkua: EU-velvoitepolun, biotalouspolun ja sähköistymispolun. Sähköistymispolussa datakeskukset, vetyteollisuus ja synteettiset polttoaineet kasvattavat uusiutuvan energian tarvetta voimakkaasti. Hankkeen johtaja Johanna Routa toteaa tiedotteessa, että energiatulevaisuus ei ratkea pelkästään tuotantomäärillä, vaan strategisilla valinneilla, jotka vaikuttavat investointeihin ja alueiden saamiin hyötyihin.

Energiasiirtymä nähdään yhä vahvemmin maankäyttökysymyksenä, sillä tuuli- ja aurinkovoima sekä sähköverkot vaativat suuria maa- ja merialueita. Koska Suomi on metsäinen maa, uudet hankkeet sijoittuvat usein metsäympäristöihin. Tämä luo paineita sovittaa yhteen energiantuotanto, metsätalous, luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö.

Tiedotteen mukaan alueellinen oikeudenmukaisuus on kriittinen tekijä uusiutuvan energian hyväksyttävyydelle. Tuotanto painottuu Länsi- ja Pohjois-Suomeen, kun taas sähkön pääasiallinen kulutus on kaupungeissa. Siirtymän onnistuminen edellyttää, että paikalliset asukkaat kokevat hyötyjen ja haittojen jakautuvan reilusti.

Bioenergian rooli on muuttumassa jatkuvasta perustuotannosta kohti sähköjärjestelmän jouston ja huoltovarmuuden varmistamista. Erityisesti talven kulutushuippujen aikana puupohjaisen energian merkitys säilyy suurena. Samalla korostuu tarve ohjata biomassaa korkeamman jalostusarvon tuotteisiin.

Energiasiirtymään liittyy myös uusia geopoliittisia riippuvuuksia, vaikka kotimaisuusaste kasvaa. Puhtaan energian teknologiat ja kriittiset raaka-aineet ovat osa globaaleja toimitusketjuja, mikä vaatii tiivistä yhteistyötä muun muassa muiden Pohjoismaiden kanssa sähköverkkojen ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.