Liikunnan yksilöllinen teho on keskeistä ikääntyneiden toimintakyvylle
Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ikääntyneiden toimintakyvyn säilymisessä ratkaisevaa on liikunnan teho suhteessa yksilön omaan kuntotasoon. Tutkimus osoittaa, että yleisesti käytetyt kiinteät liikunnan intensiteettirajat eivät välttämättä huomioi riittävästi ikääntyneiden yksilöllisiä eroja.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten liikkumisen teho vaikuttaa ikääntyneiden toimintakyvyn säilymiseen. Tutkijat havaitsivat, että perinteisesti käytetyt yleiset intensiteettirajat eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa liikunnan vaikutuksista, sillä yksilöiden fyysinen kuntotaso vaihtelee huomattavasti.
Tutkimus osoittaa, että liikkuminen tukee ikääntyneiden toimintakykyä parhaiten silloin, kun sen teho on mitoitettu riittäväksi suhteessa henkilön omaan kuntotasoon. Yleisissä liikuntasuosituksissa käytetyt reippaan ja rasittavan liikkumisen määritelmät perustuvat usein kiinteisiin raja-arvoihin, jotka eivät ota huomioon yksilöllistä suorituskykyä.
Tutkijoiden mukaan kiinteiden rajojen käyttö voi johtaa virheellisiin tuloksiin väestötason seurannassa. Jos liikunnan tehoa arvioidaan vain absoluuttisilla mittareilla, huonokuntoisempien henkilöiden saavuttamat terveyshyödyt saattavat jäädä havaitsematta, vaikka he liikkuisivat itselleen kuormittavalla tasolla.
Tulokset korostavat tarvetta huomioida yksilöllinen lähtötaso liikuntasuositusten soveltamisessa ja tutkimustyössä. Tutkimus perustuu laajaan väestötason seurantatutkimukseen, jossa analysoitiin ikääntyneiden liikkumista ja fyysistä suorituskykyä usean vuoden ajalta.