Valtiovarainministeriön tiistaina julkaisemassa muistiossa todetaan, että kuntien tehtäväkenttä on osittain eriytynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa kunnista hoitaa laajempia tehtäväkokonaisuuksia kuin toiset. Taustalla vaikuttavat erityisesti väestökehitys, kuntien taloudelliset erot sekä osaavan työvoiman saatavuus.

Eriytymistä tapahtuu sekä lainsäädännön kautta että kuntien omien päätösten seurauksena. Lainsäädäntö ohjaa eriyttämistä esimerkiksi järjestämiskriteerien ja alueellisten vastuiden avulla. Lakisääteinen yhteistyö on käytössä muun muassa työllisyyspalveluissa, maaseutuhallinnossa ja ympäristöterveydenhuollossa. Myös kunnan koko voi määritellä sen velvoitteita esimerkiksi kaavoituksessa.

Vapaaehtoinen yhteistyö on erityisesti pienille kunnille tapa turvata palvelut. Tiedotteen mukaan kunnat tekevät yhteistyötä muun muassa koulutuksessa, jätehuollossa ja kulttuuripalveluissa. Usein vastuu tehtävistä siirretään yhdelle vastuukunnalle, joka järjestää palvelut muiden osallistuvien kuntien puolesta.

Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen mukaan kuntien ja niiden tehtävien erilaistuminen on jo nykyhetken todellisuutta. Hänen mukaansa jatkossa on varmistettava, että ratkaisut tukevat kuntien erilaisia lähtökohtia ja turvaavat laadukkaat palvelut koko maassa. Kuntien tulevaisuutta ja tehtävien eriytymistä käsitellään parhaillaan myös parlamentaarisessa työryhmässä.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että vastaava epäsymmetrinen järjestelmä on käytössä useissa muissakin Euroopan maissa, kuten Saksassa, Espanjassa ja Tšekissä. Suomessa kuntien rooli ja itsehallinto ovat kuitenkin poikkeuksellisen vahvoja moniin muihin maihin verrattuna.