Kirkolliskokous vaatii valtiolta pysyvää ratkaisua yhteiskunnallisten tehtävien rahoitukseen
Kirkolliskokous vaatii valtiota turvaamaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien rahoituksen. Kirkon mukaan hautaustoimen ja kulttuurihistoriallisten kohteiden ylläpidon kustannukset eivät saa jäädä kirkon jäsenten maksettaviksi.
Kirkolliskokous on lähettänyt valtioneuvostolle kirjelmän, jossa se esittää pysyvän ja oikeudenmukaisen rahoitusratkaisun turvaamista valtion rahoituksesta annetun lain pohjalta. Kirkon mukaan rahoituksen on vastattava niitä kustannuksia, joita aiheutuu säädettyjen yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta. Näitä tehtäviä ovat hautaustoimi, väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden ylläpito.
Tiedotteen mukaan kirkolliskokous korostaa, ettei kirkollisverotulojen kehitystä voida käyttää perusteena valtion rahoituksen vähentämiselle. Talousvaliokunnan mietinnössä muistutetaan, että kirkollisverot ja valtion rahoitus ovat oikeudelliselta perusteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan kaksi eri asiaa. Valtion rahoitus on tarkoitettu kattamaan kaikille suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluville tarjottavat palvelut riippumatta siitä, kuuluvatko he kirkkoon.
Kirkolliskokous toteaa olevansa tietoinen julkisen talouden tasapainottamisen vaatimista vaikeista ratkaisuista. Se kuitenkin katsoo, ettei sopeutustoimia tule toteuttaa siirtämällä lakisääteisten tehtävien kustannuksia kirkon jäsenten tai palveluita käyttävien omaisten maksettavaksi. Rahoituksen katsotaan liittyvän perusoikeuksiin ja yhteiskunnan valmiuteen, mikä edellyttää valtiolta riittävää taloudellista vastuuta.
Saman istunnon aikana kirkolliskokous valitsi uuden hallituksen Kirkon eläkerahastolle toimikaudeksi 2027–2028. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Hanna Hiidenpalo. Lisäksi kokouksessa käsiteltiin aloitetta kirkkoherranvaalin ensisijaisen vaalitavan muuttamisesta. Kirkolliskokous päätti äänin 60–40 hylätä aloitteen, jolla suora ja välillinen vaalitapa olisi asetettu lainsäädännössä tasavertaiseen asemaan. Nykyinen käytäntö, jossa välillinen vaali on ensisijainen, säilyy ennallaan.