KHO linjasi sosiaalihuollon asiakasmaksuista: Erillisiä tukimaksuja ei saa periä mielivaltaisesti

Korkein hallinto-oikeus (KHO) linjasi tuoreessa päätöksessään, ettei hyvinvointialue voi periä asiakkailta erillisiä maksuja palveluista, joiden on katsottava kuuluvan osaksi yhteisöllisen asumisen perusmaksua. Tapauksessa oli kyse siitä, voiko alue periä kuukausittaisen palvelumaksun ohella maksuja vaatehuollosta, siivouksesta sekä kodin tarvikkeista.

Tuomioistuimen mukaan sosiaalihuollon asiakasmaksulaki määrittelee tarkasti, mistä palveluista maksuja voidaan periä. Päätöksessä korostettiin, että yhteisölliseen asumiseen kuuluvaan palvelukokonaisuuteen sisältyy tiettyjä perustoimintoja, joita ei voida pilkkoa erikseen laskutettaviksi osiksi ilman selkeää lainmukaista perustetta.

KHO arvioi, että vaatehuolto ja siivouspalvelut ovat kiinteä osa sosiaalihuoltolain mukaista yhteisöllistä asumista. Tästä syystä niistä ei voida määrätä asiakasmaksulain vastaisia lisämaksuja, jos ne on jo huomioitu osana palvelun kokonaishintaa tai jos laki ei nimenomaisesti salli niiden erillistä hinnoittelua.

Ratkaisu toimii ennakkopäätöksenä, joka ohjaa hyvinvointialueiden tapaa hinnoitella sosiaalipalveluita. Päätös voi johtaa siihen, että useat hyvinvointialueet joutuvat tarkastamaan voimassa olevia asiakasmaksuhinnastojaan ja yhtenäistämään käytäntöjään lainmukaisiksi.

Asiakasmaksulain tavoitteena on varmistaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansalaisten saatavilla heidän maksukyvystään riippumatta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vahvistaa tulkintaa, jonka mukaan hyvinvointialueilla ei ole vapaata valtaa luoda uusia maksuluokkia lakisääteisten palveluiden rinnalle.