Karjalaisuus on nousussa mutta etsii uutta muotoaan nyky-Suomessa
Karjalainen kulttuuri ja kieli kokevat parhaillaan uutta nousua, mutta samalla moderni karjalaisuus etsii muotoaan perinteiden ja nykypäivän välissä. Professori Serafim Seppälän mukaan kyse on taistelusta yhteisöllisen identiteetin säilyttämiseksi tilanteessa, jossa perinteinen elinympäristö on kadonnut.
Itä-Suomen yliopiston professori Serafim Seppälä arvioi Aamun Koitto -lehdessä karjalaisen kulttuurin ja identiteetin tilaa nyky-Suomessa. Seppälän mukaan karjalainen kulttuuri, kieli ja taide ovat parhaillaan nousussa, mikä näkyy niin konserttien, kirjallisuuden kuin tutkimusverkostojen aktivoitumisena.
Kirjoituksessa nostetaan esiin haaste, joka liittyy karjalaisuuden määrittelyyn ja sen omaksumiseen tilanteessa, jossa perinteistä maantieteellistä Karjalaa ei enää entisessä muodossaan ole. Seppälän mukaan moni suomalainen kokee itsensä osittaiskarjalaiseksi, mutta tuntee epävarmuutta siitä, osaako olla karjalainen oikealla tavalla.
Identiteetin rakentaminen pelkkien etnografisten yksityiskohtien, kuten reseptien tai kansallispukujen, varaan ei välttämättä riitä elävän kulttuurin ylläpitämiseen. Seppälä katsoo, että karjalaisuuden on voitava kehittyä ja saada uusia muotoja vanhan perinteen pohjalta. Tähän tarvitaan uutta taidetta ja kirjallisuutta, joka kumpuaa syvästä suhteesta historiaan.
Seppälä rinnastaa karjalaisuuden tilanteen muihin diasporassa eläviin tai karkotuksia kokeneisiin pieniin kansoihin. Hän korostaa, että ortodoksisen karjalaisuuden perintö on Suomen ortodoksiselle kirkolle keskeinen juuri, jonka hajoamista vastaan monet yhteisöt ja taiteilijat nykyään kamppailevat.