Suomalaiset ja ruotsalaiset kalastusjärjestöt, ympäristöjärjestöt ja tutkijat ovat kokoontuneet pohtimaan Pohjanlahden silakkakantojen tilaa. Fisheries for the Future -hankkeen puitteissa järjestetyssä työpajassa osapuolet pyrkivät löytämään yhteisymmärrystä polarisoituneeseen keskusteluun silakan kalastuskiintiöistä ja hallinnoinnista.

Osallistujat esittävät silakkakantojen elpymisen turvaamiseksi useita toimenpiteitä. Järjestöjen mukaan nykyistä kiintiöjärjestelmää tulisi kehittää monivuotiseen ja vakaampaan suuntaan, mikä helpottaisi kalastuksen suunnittelua. Nykyiset vuosittaiset vaihtelut nähdään haasteena sekä taloudelliselle kestävyydelle että ekosysteemin ennustettavuudelle.

Työpajassa korostettiin tarvetta ekosysteemipohjaiseen hallintoon. Tämä tarkoittaa, että kalastuskiintiöitä asetettaessa tulisi ottaa huomioon ympäristömuutokset sekä hylkeiden ja merimetsojen kalastukseen kohdistama vaikutus. Järjestöt ehdottavat myös Pohjanlahden hallintoalueiden jakamista siten, että Selkämeri ja Perämeri erotetaan toisistaan silakkakantojen perinnöllisten erojen ja vaellusreittien perusteella.

Tiedotteen mukaan tiedonpuute silakan kutualueista on tällä hetkellä merkittävä riski. Ajantasaista tietoa tarvitaan erityisesti merialuesuunnittelussa, jotta esimerkiksi merituulivoiman sijoittaminen ei vaaranna silakan lisääntymisalueita. Osapuolet suosittelevatkin Suomen ja Ruotsin yhteisen alueellisen hankkeen käynnistämistä Pohjanlahdella tiedonkeruun tehostamiseksi.

Hanke toteutettiin Coalition Clean Balticin (CCB) ja WWF Suomen yhteistyönä, ja sen rahoitti Ålandsbankenin Itämeriprojekti. Mukana oli ammattikalastajajärjestöjä, tutkijoita Luonnonvarakeskuksesta ja yliopistoista sekä viranomaisia molemmista maista. Kokonaisvaltaisen otteen katsotaan olevan välttämätön, sillä silakkakantoihin vaikuttavat kalastuksen lisäksi muun muassa vedenlaatu, suolapitoisuus ja ilmastonmuutos.