Henriksson painotti puheessaan, että maalittaminen vaarantaa demokraattisen oikeusvaltion toimivuuden ja loukkaa yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia. Hänen mukaansa ilmiöön on suhtauduttava vakavasti, sillä se kohdistuu usein viranomaisiin, toimittajiin ja poliittisiin päättäjiin heidän työtehtäviensä vuoksi.

Europarlamentaarikko perusteli näkemystään myös aiemmalla kokemuksellaan oikeusministerin tehtävästä. Henrikssonin mukaan erillinen rangaistussäännös selkeyttäisi oikeustilaa ja viestisi yhteiskunnan nollatoleranssia järjestelmällistä häirintää kohtaan.

Nykyisessä lainsäädännössä maalittamista on pyritty käsittelemään muiden rikosnimikkeiden, kuten kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen kautta. Keskustelua erillisestä kriminalisoinnista on käyty Suomessa useita vuosia, mutta toistaiseksi lakimuutokset ovat kohdistuneet pääasiassa työturvallisuuslakiin ja virkamiehiin kohdistuvan häirinnän sääntelyyn.

Henrikssonin mukaan maalittaminen poikkeaa perinteisestä häirinnästä sen kollektiivisen luonteen vuoksi. Yksittäisten tekojen sijaan kyse on usein laajasta ihmisjoukon mobilisoinnista yhtä kohdetta vastaan, mikä tekee nykyisistä oikeuskeinoista osin riittämättömiä.