Erimielisyydet loppusiivouksesta hiertävät vuokrasuhteiden päättyessä
Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuksen mukaan tulkintaerot loppusiivouksesta ja asunnon kulumisesta ovat yleisimpiä syitä vuokralaisten ja vuokranantajien välisiin riitoihin. Tutkimus osoittaa, että osapuolten väliset näkemyserot johtuvat usein puutteellisista kriteereistä asunnon kunnon arvioinnissa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on selvittänyt tutkimuksessaan vuokrasuhteiden päättymiseen liittyviä riitoja. Tulosten mukaan useimmat erimielisyydet saavat alkunsa siitä, että vuokralaisella ja vuokranantajalla on erilaiset käsitykset asunnon siisteydestä ja sen luonnollisesta kulumisesta.
Tutkimuksessa havaittiin, ettei lainsäädäntö tai vakiintunut oikeuskäytäntö määrittele tarkasti, mikä on riittävä taso loppusiivoukselle tai miten tavanomainen kuluminen erotetaan vahingonteosta. Tämä epäselvyys johtaa KKV:n mukaan tilanteisiin, joissa vuokranantajat saattavat pidättää osan vuokravakuudesta siivouskustannusten kattamiseksi.
Osapuolet tulkitsevat asunnon kuntoa usein omista lähtökohdistaan. Siinä missä vuokralainen saattaa pitää asuntoa siistinä, vuokranantaja voi vaatia perusteellisempaa puhdistusta. KKV toteaa, että riitoja voitaisiin ehkäistä laatimalla selkeämmät ohjeet ja tekemällä asunnossa huolellinen tarkastus sekä vuokrasuhteen alussa että sen lopussa.
Raportin mukaan riidat ovat kuormittavia molemmille osapuolille ja voivat johtaa pitkiin käsittelyprosesseihin kuluttajariitalautakunnassa. Virasto suosittelee, että vuokrasopimuksiin kirjattaisiin mahdollisimman tarkasti odotukset asunnon kunnosta ja siivoustasosta epäselvyyksien välttämiseksi.